lauantai 4. kesäkuuta 2011

Tallinnan keikka

Tämän vuoden Tallinnan lankamatka on reissattu. Hauskaa oli tälläkin kertaa, välillä jopa hysteerisen hauskaa...



Lankatuliaisten lisäksi toin itselleni reissulta kesäflunssan, joka on saanut olon ihan veteläksi. Onneksi lankoja jaksaa silitellä tautisenakin. Ja voi veljet, lankoja me todella ostimme.



Oma lankasaaliini oli 2492 grammaa eli keskitason hamsteri loppupeleissä olin. Mutta mitä sitä tulinkaan ostaneeksi. Nykyäänhän en juuri neulo villapaitoja/takkeja, koska niistä on tullut liikaa mörvelöitä. Ennen matkaa sanoinkin "Älkää antako minun ostaa villapaitalankoja. Viime reissunkin villapaitalangat on yhä neulomatta". Nooo, minä menin ja ostin langat kahteen paitaan. Ja vaikka puuvillan neulomista inhoan, toinen kilon satseistani on puuvillaa. Järki hoi! Vironvillojen osto ei myöskään kuulunut suunnitelmiini. Edellisetkin on käyttämättä. Mutku ne värit. Ja ku muutkin osti, niin.



Matkakäsityönä oli edellisenä iltana paniikissa aloitettu kaulaliina, jonka kanssamatkustajat ystävällisesti nimesivät Ranskan lipuksi. Kaulaliinamäärä lisääntyi matkalla muutenkin, sillä voitin arvonnasta Baktuksen ja lisäksi nappeja.


Pakko on lankamäärästä huolimatta todeta, että ei kaduta. Eräiden Karnaluksissa hiplaamieni lankojen ostamatta jättämistä sen sijaan kadun. Parantumaton lankahamsteri kun olen. Mahtava reissu oli kaiken kaikkiaan. Odotan jo seuraavaa.

3 kommenttia:

Drucilla kirjoitti...

:D Mukavaa, että homma lähti lapasesta muillakin! Tosin lankaa ei voi koskaan olla liikaa...

Angelique71 kirjoitti...

Ei näitä reissuja voi liian usein järjestää. Budjetti ei kestä. Niin hauskaa kuin se olisikin...

Virpi kirjoitti...

No mutta eihän sun toisaalta pitäny ostaa myöskään yhtä tai kahta kerää lankaa ihan vaan kokeilua varten, koska niistä ei saa muuta kun niitä pipoja ja huiveja! Täräytit kerrankin ostaen oikeen kunnolla yhtä ja smaa, hyvä niin ja ei kun paitaa neulomaan! Ihania värejä tosiaan, myös paniikkiranskanlippu on kiva, tykkään tosta mallineuleesta.