Putkessa

Uskokaa tai älkää, mutta luulen olevani huiviputkessa! Siis minä - huiviputkessa. Minä en ole koskaan oikein tykännyt huivien neulomisesta Baktuksia lukuunottamatta. Nyt kuitenkin Arroyojen neulominen on käynnistänyt jotakin outoa: tunnen suunnatonta huivienneulontahimoa.

Yhtenä yönä kun tässä kerin lankojani, tunsin rakkaan Wollmeiseni huutelevan laatikosta: "Tahtoo huiviksi". Minähän vähän epäilin, että uskallukseni käydä Wollmeise-vyyhtini kimppuun vaatii hieman aikaa ja täydellisen ohjeen. Nyt sitten täysin tapojeni vastaisesti pistin Wolliksen vyyhdinpuille ja hihittelin väsyneenä keriessäni: Mikä on punainen ja pyörii? Tässä samaisessa hysteerisessä mielentilassani sitten selasin Ravelryn huiviosastoa ja bongasin Mesquitan.

Onneksi sentään maltoin odottaa aamuun ennen kuin säntäsin luomaan silmukoita. Onnistuin nimittäin vielä aamullakin säheltämään. Loin tyytyväisenä 261 silmukkaa ja luin vasta sitten tarkemmin, että kappas kappas, niitähän pitäisi olla sata enemmän. En tietenkään ollut varannut silmukoiden luontiin niin paljon lankaa, että olisin voinut luoda sata lisää. Loin silmukoita niin paljon kuin pystyin ja niillä mennään. Täytyy sanoa, että Wollmeiseni on hui-ke-an punaista.

Sain siis Mesquitani vauhtiin, kun jälleen seuraavana yönä vietin aikaani selailemalla Ravelryn huivimalleja. Olen tähän mennessä onnistunut vastustamaan Veera Välimäen ainaoikein huivimallien kutsun, mutta nyt ei enää mikään hillintä auttanut. Ostin Color Affectionen ohjeen. Valitettavasti vielä edellisenä yönä kiltisti Mesquitan ohjeen tulostanut tulostimeni kieltäytyi yhteistyöstä ja vaati lisää mustetta koneeseen. No johan... Olipahan enemmän aikaa mallailla lankojani ja miettiä huivin väriyhdistelmiä. Selväksi kävi (taas!), että valkoista lankaa on saatava. Mutta siinäpä hyvä syy vierailla Tampereella lankakaupoissa samalla kun käväisin asuntomessuilla.

Cascaden valkoinen Heritage Silk oli siis tarveostokseni Lankaideasta. Kukaanhan ei siis huomaa, että pussista pilkottaa samaa lankaa myös sinisenä. Matkan varrelle osui myös sattumalta vastikään avattu kauppa Kerä. Ja siellä sitten vissiin sekosin, kun menin ja ostin lace-vahvuista lankaa. Jotenkin vaan ihastuin langan väriin, jota en oikein osaa kuvailla: ruskeanharmaa? Mitään suunnitelmaa kyseiselle langalle ei ole, mutta eiköhän siitäkin joku huivi syntyne.

Eikös tämä kuulosta huiviputkelta? Olen siis vihdoinkin löytämässä huivinneulonnan hurmion.

Mutta kuka ne kaikki huivit oikein pingottaisi?