Rentouttava harrastus?

Pari viime viikkoa on tuntunut siltä, että olen aina vain töissä - tai työmatkalla. Työmatkat kun ovat taas viime aikoina olleet kauniisti sanottuna haastavia (pysäkeillä ja asemilla odotellessa olen kyllä käyttänyt vähemmänkin kauniita sanoja). Onneksi työmatkailun lomassa olen ennättänyt pariin käsityöaiheeseen tapahtumaankin. Neuleharput juhlistavat vallan kakulla yksivuotista Jumbon tapaamista. Neuletapaamisessa tulikin sitten neulottua viime aikojen lähes ainoat silmukat.

Taito-lehti ja Ilona Ilu Korhonen vierailivat Myyrmäen kirjastossa Lainan päivänä. Valitettavasti velvollisuudet vähän häiritsivät tämän tapahtuman seuraamista. Lankaa onnistuin kuitenkin tietty ostamaan. Ihanaa ilulaista lankaa tuli mukaan vaikka yritin pinnistellä ostolakossa.

Käsityöstressi meinasi puskea päälle, kun jostakin syystä lupauduin ottamaan ensimmäisen kudontavuoron kurssilla. Langanostoon jäi aikaa yks ainut ilta. Tuskailin lankahyllyjen äärellä pitkään ja hartaasti miettimässä värivalintaa villahuopaani. Loimi on kuusivärinen ja ajattelin käyttää kahta eriväristä kudetta. Olen niin aloittelija kudonnassa ja varsinainen väripuusilmä, että en osaa hahmottaa miltä värit yhdessä näyttävät. Päädyin lopulta valkoiseen ja pinkkiin(!!!!) huopalankaan.

Villahuovan kudonta onkin sitten ollut yhtä tuskien taivalta. Käsialani on milloin liian löysää ja milloin liian tiukkaa. Koko ajan pitäisi huomioida miljoona asiaa ja aina jotakin jää huomaamatta. Olen viettänyt runsaasti aikaa purkamalla, mutta silti virheitä löytyy (ja yksi emämoka). Tämä on kudontataidoilleni ihan äärisuoritus. Kaikista mokista huolimatta olen kyllä ylpeä siitä, että olen osannut tehdä tämän pikkuisen huovan. Voi kun olis enemmän aikaa niin tätä ei tarvitsisi tehdä väsyneenä ja kiireellä.

Pari viikkoa olen siis ollut aina menossa, joten ensi viikon vapaa-ajan aion pyhittää digiboksin hömpän katsomiseen ja neulomiseen. Ärsyttää kun mikään ei valmistu ja haluaisin aloittaa vain uusia töitä. Erityisesti olen tällä hetkellä iskenyt silmäni Greenfield-cardiganiin. Mulla on kyllä ollut periaate, että ei kahta isoa neuletta yhtä aikaa... (pienistä ei puhuta mitään). Neuleblääh on vaihtunut ideaähkyksi. Tahtoo kaiken ja heti. Lisäksi tunnen selviä vieroitusoireita, koska en ole kierrellyt lankakaupoissa aikoihin (huopalankojen täsmäiskua ei lasketa, koska kävin katsomassa vain kudontalankoja).

Työväenopistolla kerin vyyhdit vyyhdinpuiden ja kerijälaitteen avulla. Ihastuin homman helpouteen ja mietiskelen mistäköhän sellaiset itselle saisi. Kerijälaitteita olen joskus nähnyt myynnissä, mutta vyyhdinpuita en koskaan. Jos ja kun Neuleharput matkailevat keväällä Tallinnan lankaparatiiseihin, olisikohan siellä moisia myytävänä halvemmalla kuin täällä?