lauantai 30. lokakuuta 2010

Tekosyy

Tässäpä tämän viikon tekosyy, miksi aika on ollut kortilla.





Menin tänä syksynä Työväenopiston kangaspuukurssille ja tällä viikolla oli minun aikani kutoa elämäni ensimmäinen poppana. Onneksi itse kutominen on ei ollut niin mysteeristä kuin kangaspuiden virittäminen kutomiskuntoon. Selvisin urakastani suht kunnialla, mutta vapaa-aika meni muutaman päivän ajan kokonaan kangaspuiden äärellä. Kutomisessa on jotain samanlaista rauhoittavaa kuin neulomisessakin. Pahat saumat jäädä siis tähänkin hommaan koukkuun.

SYTYCK-projektia en kiireestä huolimatta ole hylännyt tällä viikolla. Kannustavista kommenteista kiitos. Pingostusvinkkiä en tietenkään huomioinut (tämähän on vain popping&logging -haaste, hah), vaan virkkasin viimeisen sauman "pyörylään" ja poimin silmukat. Siitäpä sitten aloin taas neulomaan ja pienenä vinkkinä voin kertoa, että lopputulemassa väinämöinen kohtaa jaakko kolmosen. Esittelen tuotostani seuraavassa  postauksessa, sillä näissä valaistusolosuhteissa ei irtoa minkäänlaista kuvaa mun kamerallani.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Keksin uuden pyör(e)än

SYTYCK-projektini starttasin viime sunnuntaina heti kun lupa oli. Intoa puhkuen ryhdyin hommiin. Puroa on ihan mukava neuloa ja telkkarista tuli mukavasti hömppää. Baskerin ohje oli helppo ja mikäpä siinä oli neuloessa. Pala seurasi toistaan.

Hetkeksi tuudittauduin kuvittelemaan, että tämä projekti on ihan iisi. Karu totuus iski neulottuani viimeisen palan ja tarkasteltuani tekelettäni tarkemmin. Jos baskerin yläosan on tarkoitus olla pyöreä, niin minä olen keksinyt uuden pyöreän.

Omasta mielestäni seurasin ohjetta ihan kiltisti. Jotain oon kuitenkin mitä ilmeisimmin tehnyt päin mäntyä.


...kele. Ja minähän en pura.


sunnuntai 17. lokakuuta 2010

En asu parvekkeella

Huomasin blogiani tarkastellessani, että kaikki blogin kuvat on kuvattu parvekkeellani. Asuntooni kuuluu parvekkeen lisäksi muutakin, mutta valaistusolosuhteet ovat ainakin toistaiseksi olleet parhaimmat parvekkeella. Asuntoani ei voi luonnehtia valoisaksi ja kamera tykkää ottaa räpsyjä lähinnä kesällä ulkotiloissa. Parvekekuvavaltaisuudesta huolimatta tämänkin postauksen kuvat ovat juuri sieltä. Lupaan vielä yllättää ja kuvata jossakin muuallakin.

Syy parvekekuvaukseen on tämä.


Valitan heikkoa kuvaa, mutta kysessä on siis virkattu pipo. Lankana Novitan wool-sävylanka ja koukkuna tutusti 3,5. Virkkasin ensin reunakaistaleen ja poimin siitä silmukat pipoon. Kahdessaosassa tehty pipo, selvää SYTYCK-vaikutteisuutta siis.

Muutoin on kyllä SYTYCK-valmistautuminen mennyt ihan poskelleen ja nyt on vähän semmoinen soitelleen sotaan -fiilis. Hollowood-viikot loppuvat tänään. Minulla viikot menivät hillittömään malliselailuun, josta sain kaikkea muuta kuin haasteeseeni sopivia ideoita. Toinen tekosyy saamattomuuteeni on oma proggikseni "Kuluta varastolankat". Kun halvalla sai -löytöjä on ihan liikaa ja olen keväästä asti ahkeroinut sillä saralla. Tällä hetkellä Novitan kampanjalanka Tiina työllistää minua. Ostin aikoinaan kilon mustaa Tiinaa, kun halavalla sai (ostin muitakin värejä, mutta niistä on vain jämät). Tiina on tosi nihkeää neulottavaa, vaikka onkin sitten pidettävänä mukavantuntoista.



Mainitsenko vielä työn ja muun harrastustoiminnan, että saan startata finaaliin näin onnettomasti valmistautuneena? Minun SYTYCK-työni tulee olemaan baskeri/huivisetti uusimmasta Novitasta ja vieläpä ohjeen mukaisilla langoilla. Eli siitä mennään mistä aita on matalin. Toisaalta onnittelen itseäni, kun kerrankin olen valinnut haasteen maltilla ja käytettävissä olevan ajan arvioiden. Palapeittoprojektit saavat odottaa yhä edelleen.



Finaalityön ajattelin aloittaa heti kun finaali starttaa, sillä seuraavat kaksi viikkoa ovat täynnä ohjelmaa ja haluan saada työn alkuun. Täytyykin lähteä siis penkomaan puikkovarastoa ja tekemään tilaa sohvalle.


muva2
Piti vähän leikkiä, sori.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ei edistystä

Tällä viikolla neulontaan ei ole jäänyt juuri aikaa. Muutaman hassun rivin neuloin kaulahuivia Jumbon neuletapaamisessa. Ideointi SYTYCK-neuletta varten on myös ollut varsin jähmeää. Olen kyllä saanut miljoona ideaa ja innostusta malleja kahlatessani, mutta mikään ei oikein tunnu sopivan saamaani haasteeseen. Hyvin on siis haaste minulle heitetty kun normineulomukseni eivät oikein osu kyseiseen kategoriaan.

Uusimmasta Novita-lehdestä bongasin mallin numero 35: Purosta neulotut baskeri ja kaulaliina, jotka muodostuvat kolmioista. Tässä voisi olla malli haasteeseeni. Erityisesti hassu baskeri viehättää. Tupsu ei oikein ole minua, mutta voisihan sitä vähän revitellä. Katsellaan nyt vielä. Puro on lankana kyllä mukavantuntoista, mutta nuhjautuu helposti. Toisaalta jos valitsisi sen, ei tarvitsisi alkaa kauheasti langan kanssa säätämään. Hollywood-viikot kun uhkaavasti huristelevat ohitseni ilman, että mitään tunnun saavan aikaiseksi.

Parit päättelytyöt sain tehtyä tällä viikolla, joten jotakin valmistakin on esiteltävänä.

Tavissukat. Lankana Hot Socks Marrakesch. Puikot kolmosen.
Sukkasatoon.


Virkattu kaulahuivi. Koukku 3,5.
Lankana joku Nordiasta ostettu Puron oloinen, mutta ohuempi lanka, 100 g. Vyötteet kadoksissa.


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Mietintämyssy?

SYTYCK-haasteen saamisen jälkeen ajatukset ovat askarrelleet sen parissa aivan uskomattoman paljon - silloinkin kuin pitäisi ajatella jotakin ihan muuta. Olen käyttänyt myös ihan mielettömästi aikaa kahlaten kirjoja, lehtiä ja nettiä sitä oikeaa projektia etsiessäni.

Ihan ensimmäisenä haasteen kuultuani ajattelelin "mikä ihana tekosyy aloittaa ikuisuustyöksi venyvä peittoprosessi". Olen nimittäin ihan hulluna virkattuihin ja neuloittuihin peittoihin. Kärsivällisyyteni ei vain tahdo riittää niin isoihin ja pitkäaikaisiin projekteihin. Pari pientä peittoa olen saanut virkattua ja muistaakseni muutama vuosi sitten neuloin lahjaksi vauvanpeiton. Peittoproggiksissa kärsivällisyyshaasteen lisäksi ongelmaksi muodostuu mulle yleensä, miten saisi palat siististi kiinni toisiinsa. Saumatekniikka kun ei ole oikein koskaan ollut mulla hallussa. Nyt olisikin siis hyvä sauma [sanaleikki, hah] opetella siistien saumojen teko.



Toki saumojen ompelua riittää muuallakin kuin palapeitoissa. Dropsin ohjeista löytyy neuletakkeja ja -puseroita, joihin neulotaan useampia erimallisia paloja, jotka sitten yhdistetään. Harmi, että kaikki ohjeet näyttävät olevan Fabel-langalle. Ohuesta langasta neuloen tuskin ehtisin tämän haasteen aikarajoissa edes päästä viimeistelytyöhön.

Järki yrittää siis kaikenmaailman peittohaaveiden lomaan sanoa, että valitse nyt hyvä nainen joku vähän pienempi projekti. Tänä syksynä mulla on vapaa-aika vähissä, kesken on useita töitä ja jonossa vielä useampi (ja joulupukin apulaiseksikin olen ajatellut heittäytyä). Järkevämpää olisi siis valita projektiksi kokoluokkaa pipo, kaulaliina, tossut.

Haaste voisi olla myös jotain muuta kuin paloja. Voisin keskittyä viimeistelyyn, mikä mulla jää aina puolitiehen. Paitsi että voisin opetella siistien saumojen teon, voisin keskittyä yksityiskohtiin: taskuihin, erikseen neulotttaviin napituslistoihin, resoreihin, huppuihin, jälkikäteen tehtäviin kirjailuihin ja koristuksiin, kiinnityssysteemeihin. Ehkäpä to do -listaltani löytyisi tähän joku sopiva työ. Tässäkin täytyy varoa liian isoa projektia, jotta viimeistelyyn jäisi aikaa. Ehkä joululahja veljenpojalleni Herra Kolmeveelle...



Tai ehkäpä sittenkin opettelen uuden tekniikan: konttineuleen, dominoneuleen (en edes tiedä näiden eroja?!). Plussaa olisi, jos langat työhön löytyisivät omasta lankavarastostani, joka ei enää mahdu minnekään tässä asunnossa.

Mietittävää siis vielä riittää. Onneksi aikaakin on vielä. Kyllä se tästä.