tiistai 31. toukokuuta 2011

Blogger ei tykkää musta

Viime aikoina Blogger ei oo tykännyt musta: on ollut vaikeuksia päästä blogiin ja kommentoida muiden blogeja.

Testimielessä heitän nyt kuvakoosteen viime aikojen elämänmenosta.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Stressiä ja raitoja

Koko toukokuu menee näköjään stressin merkeissä. Vapaa-ajalla ei sitten tunnu olevan mitään sanottavaa. Stressineuleena on Lanesplitter. Loputtomasti ainaoikeaa värikkäällä langalla - kuin jättikokoinen Baktus.

Olen näköjään kehittänyt jonkinlaisen riippuvuussuhteen ainaoikean neulomiseen. Hieman olen kyllä järkyttynyt siitä, että neulon hametta. En ole ihan vakuuttunut, sopiiko tämä minun vartalotyypilleni, mutta ainakin neulominen on kivaa.




Kaiken lisäksi olen alkanut haaveilemaan ompelukoneesta. En siksi, että olisin saanut ompelukärpäsen pureman, vaan koska olen alkanut tarvita sitä. En ole rynnännyt ostoksille, koska olen viimeksi käyttänyt ompelukonetta ala-asteella ja toiseksi minulla on (ehkä niistä ala-asteen kässätunneista johtuen) ompelukonekammo. Ei hyvä.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Neulojan logiikka

Kaikkeahan pitää sännätä päätä pahkaa tekemään. Viis siitä, että lanka ja puikkokoko on väärä. Hei, kaikkia ohjeitahan voi säätää. Säätämisiä ei sitten tietty kannata kirjata mihinkään ylös. Ja ohjekirjankin voi palauttaa kirjastoon jo eka sukan jälkeen. Sitten vaan ihmettelemään, miksi toka sukan teko tökkii ja lopputuloksena on toooosi mätsäävä sukkapari.



Stressaantuneena on mukava tehdä jotain simppeliä. Virkataanpa vaikka pitkittäin kaulahuivi jämälangoista. Langanpääthän saa kätevästi piilotettua liinan päiden hapsuihin. Paitsi ettei tietenkään kannata mitata kaulaliinan pituutta alussa vaan vasta lopussa. Kaulaliinan sijasta on tullut tehtyä näppärä köysi, jos vaikka tarvii kiivetä parvekkeelta alas. Hapsuja tämmöseen liaaniin ei kannta tehdä. Sehän vain kasvattais pituutta. Niin että ne kymmenet langanpäät pitäis kait sitten päätellä.


Uusia lankoja ja uusia värejä on heti lähdettävä hamstraamaan, koska neulomaan pitää päästä heti. Tosiasiassa langat marinoituvat useimmiten kaapissa niin kauan, ettei enää muista alkuperäistä ajatusta mitä piti tehdä tai miksi väri niin viehätti. Mutta kun on ostettu niin neulotaan. Omasta päästä - ohjeet on helppoja ja katastrofaalisia. Jos jotain muistiinpanoja hommasta tekee niin kannattaa unohtaa vihko neuletapaamiseen. Niin ja kirjoittaa kammottavalla käsialalla, jonka tulkitsemiseen tarvitaan terveydenhoitoalan ammattilaisia.





Koska langanostaminen on niin hauskaa ja nopeaa, niin lankaahan tuppaa kerääntymään. Masokistineuloja yrittää neuloa kaikki inhatkin pois. Mutta joskus kaappia katsellessa tulee mitta täyteen. Ensin lankaa yritetään kaupitella, mutta kun ei kellekään kelpaa, niin annetaan pois. Toisen ylijäämä on toiselle ookoo. Ei muuta kun pari kassillista lankaa neuletapaamiseen ja gud pai.


Kun lankavarasto näyttää näin näppärästi keventyneen, voikin seuraavana päivänä mennä lankakauppaan ja ostaa pussillisen uutta. Mutta hei, täähän on siis ihan vaan treenausta tulevaa Tallinnan matkaa varten. Sitä paitsi lanka oli tarjouksessa, joten keikka oli silkkaa säästöä.

Neulojan logiikalle ei muuten kannata hakea ymmärtäjää ei-neulovien ystävien keskuudesta. Ei ne ymmärrä.