sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sadonkorjuu

Välillä tuntuu, että neuleita ei valmistu koskaan. Sitten iskee taas kausi, että niitä tulee kuin sieniä sateella. Valmistuneiden neuleiden esittelyn blogissa tuppaa estämään Viimeistelykeijun vierailun puutteen lisäksi valokuvaamisen vaikeus. Ei ole ollut oikein inspistä kuvaamiseen ja parvekkeella pikaisesti napsaistut kuvat ovat usein täysin kammottavia. Jotta täällä kuitenkin tulisi esiteltyä joitakin kätteni töitä, pläjäytän esille viimeistelemättömät, pingottamattomat ja huonosti kuvatut neuleeni. Olkaapas hyvä.



Tästä piti tulla Willow Cowl. No eipä tullut. Tästä tuli tämmönen möökö, joka päässä on hyvä säikyttää naapuruston lapset.



Tästä piti tulla virkattu jakku Novitan ohjeella. No eipä tullut. Jo alussa aloin sooloilemaan ja lankani oli huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa. Jossakin kohtaa ohjetta hyppäsin pari strategisesti tärkeää kavennusriviä jne. jne. Olen siis onnistunut virkkaamaan liian ison muodottoman laatikon. Mutta hei, virkattu ja vieläpä puuvillalangasta. Olen ylittänyt itseni kaksin verroin, jee. Rowanin Handknit Cotton on puuvillalangaksi aivan ihanaa. Sitä on ilo virkata, koska se ei säikeenny helposti. Väri on muuten enempi violettiin menevä kuin kuvista voi päätellä. Kamerani värintunnistuskyky on aika rajoitettu. Bonusilona on se, että käytin heti keväällä Tallinnasta ostamani puuvillalangan. Ens keväänäkin on siis lupa sortua.



Tämä on Diagonal Lace Scarf, vaikka kuvasta sitä ei voi päätellä. Huivien kuvaaminen on... Ihmeen vaivattomasti syntyi tämä huivi. Mallikerta on niin yksinkertainen, että pystyin neulomaan neuletapaamisissakin. Ehkä puuvilla ei enää ole pahin viholliseni.



Tämä on melkein Petunia. Lankaa vain oli liian vähän koko ohjeen noudattamiseen, joten lopussa meni soveltamisen puolelle. Kuten kuvasta näkyy, huivi on edelleen pingottamatta.  Kierrokset olivat lopussa ihan älyttömän pitkiä ja nurjien silmukoiden maraton oli koitua kohtalokseni.




Olen ainaoikeinnainen. Suuri rakkauteni on huivien puolella on Baktus. Tämä on herra ties kuinka mones versio. Lanka oli kerrassaan ihanaa. Onnekseni sitä on kohtalaisen vaikea päästä Suomessa hamstraamaan.

Että tämmöinen satokausi tällä kertaa. Olen kaivellut taas esille tammikuussa aloittamani Isoveli-jakun. Hihat puuttuu, mutta tavoitteeni on jatkaa sadonkorjuuta tällä neuleella.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Blogi parka

[Varoitus: Postaus sisältää kuvia, joita ei ole käsitelty mitenkään, runsaasti lankapornoa ja flunssaisen bloggaajan tylsyyttä.]

Joku on ollut tuhmana. Jättänyt blogin ihan yksin. Ei ole kuvannut valmistuneita neuleita, ei ole raportoinnut tekemisistään.

Hirveän vaivan näin kun pari lankaa päättelin ja sain vihdoin kuvattua nämä sukat.




Malli on Embossed Leaves ja lankana Dropsin Fabel. Ylistyslaulua voin lauleskella sekä mallille että langalle. Oli mukavaa neulottavaa. Suosittelen.



Tein sukat lähes täysin ohjeen mukaan ja kerrankin tuli tosi hyvin istuvat sukat. Mallikerta on varsin helppo näyttävyyteensä nähden.




Voisin tehdä joskus toisenkin parin. Valkoiset on aika herkikset.


Viimeistelyä vailla olisi useampikin neule, mutta juuri nyt ei se homma nappaa yhtään. Uusien neuleiden houkutus on aivan liian suuri.

Blogi paran yksinäisyyttä selittää sekin, että olen metsästänyt juuri oikeansävyistä keltaista sukkalankaa. Metsätysretkellä on mukaan tarttunut yhtä jos toista...







Valitettavasti orastava syysflunssa katkaisi metsästysretkeni, mutta kunhan tästä toivun, operaatio Keltaisen Sukkalangan Metsästys jatkuu.



sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tunnustuksia

Angelique ja Paella muistivat minua tunnustuksella. Tässäpä näitä vastauksia nyt tulee.

1. Lempiväri
Vaihtelee. Neulomisen myötä olen löytänyt värit elämääni. Ennen käytin pukeutumisessa lähinnä mustaa, nykyään paljon muitakin värejä. Vihreän eri sävyt kiehtovat aina. Kausittain saan pakkomielteen johonkin väriin. Tällä hetkellä wanted-väri on keltainen, jota minulta ei löydy varastoista!

2. Lempiruoka
Kaikki äidin tekemät. Paistettu lohi ja poronkäristys menevät aina.

3. Minne haluaisin matkustaa
Olen huono matkailija. En saa lähdetyksi minnekään. Haaveilen kyllä matkustavani. Olen kaupunkilomailija. New York olisi kiva kokea.



1.Suosikkiväri:  ks.edellinen tunnustus

2. Suosikkieläin: jostakin syystä tulee mieleen vain orava:)

3. Suosikkinumero: 7

4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi

5. Facebook vai Twitter: Face

6. Intohimosi: langat

7. Saada vai antaa lahja: molemmat

8. Suosikkikuvio: eipä taida olla semmosta

9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai (jos vapaa)

 10. Suosikkikukka: tulppaani

Tunnustukset taitavat olla kiertäneet jo melkoisella osalla neulebloggareista. Jos lukijoissa on joku, jolta jompikumpi tunnustus puuttuu, nappaa nyt tunnustus tästä mukaasi.

Uskokaa tai älkää, mutta tässä putiikissa alkaa olla viimeistelyä vailla olevia neuleita. Bloggausta niistä tulee kunhan viimeistelykeiju on vieraillut.

Edellisen postauksen haisulilangat haisevat edelleen ahkerasta tuulettamisesta huolimatta. Onneksi kaksi muuta varastossa majailevaa vironvillavyyhtiä ei haiskahda niin pahasti kuin parvekelangat. Myytävänä olisi siis 292 grammaa 8/2-vahvuista vironvillaa.

tiistai 16. elokuuta 2011

Pöh

Pitäisi kai yrittää pitää edes jotakin positiivisuuslinjaa yllä tässä blogissa, mutta kun se vaan on niin väärin ja mälsää: mulla on lomaviikko menossa ja pystynkö neulomaan/virkkaamaan/ompelemaan? No en. Kesäflunssasta asti vaivanneet niska- ja hartiakivut pamahtivat uuteen nousuun, kun loman aloituksen kunniaksi pidin vähän käsityöpainotteisempaa päivää. Nyt ei siis mikään työ etene, eikä edes neuleblogien lukeminen oo kivaa, koska se vain nostaa neulekuumetta.

Ennen niskojen jämähtämistä ehdin mm. pilata yhden hameentekeleen ja aloittaa Petunian.




Huivia varten kaivelin lankakaapistani esille Tallinnasta rahdatut villat. Kerittynä oli yksi vyyhti, joka ei kylläkään ole Tallinnasta, vaan olen tuon muistaakseni ostanut ihan Nordiasta. Epäilen langan olevan Pirtin Kehräämön tuotoksia. Petua oli niin mukava neuloa, että sain innostuksen alkaa kerimään Tallinnan ostoksiakin.




Voi elämä, mille nuo langat haisee! Vyyhdillä haju ei ollut niin vahva, mutta kerittynä tämä vyyhti muutti asumaan parvekkeelleni. Voiko tuolle hajulle tehdä jotain? Hajuakin pahempi ongelma on se, että olen selvästikin allerginen kyseiselle langalle. Kerittyäni vyyhdin olen saanut todella kutisevaa ihottumaa käsiini. Kääk! Hanskat kädessä ja pyykkipoika nenässäkö tuo pitäis neuloa? Kaksi vyyhtiä olis tätä samaa tuoksusarjaa vielä jemmassa. Ärsyttää ihan suunnattomasti. En tajua, miksi tuo Pirtin Kehräämön lanka ei aiheuta samoja ongelmia. Olenko allerginen virolaisille lampaille? Kysyn vaan. Ja mitä minä nyt noille villoille teen?

Loppukevennyksenä vielä kuvaa pesukoneestani löytyneistä...hmm...olioista. Tarttiskohan vähän katsoa, mitä sinne heittelee.





tiistai 2. elokuuta 2011

Ompeluoppeja



Ostettuani ompelukoneen minulle on avautunut kokonaan uusi maailma. Blogit, käsityölehdet yms. tulee tarkasteltua nyt aivan uudesta näkövinkkelistä. Ja miten ihanaa onkaan kangaskaupoissa kiertely. Ja kokonaan uudet nettikaupat. Kas pitäähän sitä jonkinlaista varastoa ylläpitään, jos vaikka inspiraatio iskee. Välillä on nimittäin käynyt niin, että ompeluinnostuksen iskiessä ei ole ollut sopivaa kangasta kotona. Minä kun olen lähinnä tähän asti tehnyt ompeluharjoituksia kamaliin kappaverhoihin, joita haalin alesta parilla eurolla.

Oppimateriaalia onkin kulunut, sillä voi itku että ompelu on vaikeaa. Kaavoista ja ohjeista en ymmärrä mitään ja pelkästään suoran sauman ompelu on uskomattoman vaikeaa. Kunnioitukseni kaikkia ompelutaitoisia kohtaan on noussut ihan uusiin ulottovuuksiin.

Meikäläisen luonteiselle suurpiirteiselle hätähousulle ompelu tarjoaa pientä luonnekasvatusta. Pienenkin kassin ompelu vaatii uskomattoman paljon työtä ja tarkkuutta, jotta siitä tulisi hyvännäköinen. Itse ompeluprosessi viekin pienen ajan koko siitä mittaa-piirrä-leikkaa-nuppineuloita-yms. -maratonista, mitä ompelu todella oikein on.

Toisaalta on tosi mukavaa huomata, kun oppii tai oivaltaa jotain uutta. Tähän mennessä (vielä) ei kuitenkaan mitään suuria riemuvoittoja ole saavutettu, mutta havaintoja on kertynyt runsaasti:

  •  jos homma vaikuttaa yksinkertaiselta pikkujutulta, se ei tod. näköisesti sitä ole
  • ompelu on senttipeliä, joskus jopa millimetripeliä
  • ompelussa kaikki sinnepäin -teot näkyvät satakertaisina
  • mittaa hyvä nainen
  • kaavoja ei kannata lähteä muuttelemaan jos taitoa ei ole
  • leikattua kangasta ei enää ehjäksi saa
  • alalanka loppuu aina viime metreillä
  • kangaslaadut käyttäyvät eritavalla, aivan kuten lankalaadutkin
  • ompelu vaatii tilaa ja etekin kaavoja piirrellessä ja leikatessa työasento on vähintääkin mielenkiintoinen
  • keskeneräisten töiden säilytys on hankalaa
  • ompelu vie tuhottomasti aikaa
  • mitä ihanampi kangas, sen todennäköisemmin työ epäonnistuu
  • ompelusession jälkeen täytyy yleensä imuroida





Kaikesta vaivannäöstä palkitaan todennäköisesti pilalle leikatulla kankaalla ja itkupotkuraivareilla.

Onneksi voi aina palata tuttuun ja turvalliseen neulomiseen ja virkkaamiseen. Työtä voi kuljettaa mukana, samalla voi katsella telkkaria ja seurustella muiden kanssa, ja aina voi tehdä vain pari riviä.
(no joo, siis periaatteessa - "neulon vain pari riviä ja lähden töihin". just just.)


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Sukkajupinaa

Posted by Picasa

Kuten kuvasta näkyy pari sukkia on valmistunut. Malli on Hermione's Everyday Socks. Ihan mukava malli, mutta silti näiden sukkien vääntäminen oli jotenkin tuskaa. Tällä kertaa ongelma oli langasssa, tai oikeastaan värissä. Araucania Ranco Multya olen ennenkin käyttänyt ja ihan tyytyväinen olen ollut. Nyt rupesi kuitenkin väritys tökkimään jo ensimetreillä. Vyyhdillä lanka oli oikein nättiä. Kerittynäkin siedättävää. Ajattelin, että väri on vähän kuin vesivärisekamelska. Vesivärimielikuva kaikkosi valitettavasti nopeasti neuloessa. Mielikuvakseni muodostui raaka jauheliha. Ihan tosi. Valitettavasti kamerani ei osaa toistaa värejä oikein, mutta uskokaa pois - ihan kuin ois raakaa jauhelihaa työstänyt. Mielikuva hiukkasen vaikutti työn mielekkyyteen. Sukkia tulikin neulottua puoltoista kuukautta.

Olen muuten vihdoin löytänyt kamerastani vitkalaukaisijan. No viis vuottahan tää kamera vasta on ehtinyt mulla olla :D Löytö tapahtui ihan vahingossa, mutta valitettavasti sukkakuvat eivät kyllä parane löydönkään jälkeen. Naapureilla on vain entistä hauskenpaa kun kekkaloin parvekkeella hyppimässä kameran edessä.

Selätettyäni Jauhelihasukkakirouksen tartuin Dropsin Fabeliin tarkoituksena tehdä perussukat kärjestä aloittaen. En oikein saanut päätettyä, tekisinkö sukat itselleni vai äidilleni, joten lopputulos ei sovi oikeastaan kummallekaan. Tosi motivoivaa neuloa toista sukkaa.

Tälläkin kertaa kohtasin lievää väripahoinvointia. Fabelin siniset ja vihreät ovat kyllä ihan kivat, mutta miksi, oi miksi, joka sukkalankaan pitää upottaa noita miesten kalsariraitoja? Vastustan.


Koska Fabel on mukavaa neulottavaa, niin jatkoin samalla linjalla. Väriyökötysten estämiseksi valitsin kuitenkin yksivärisen langan, valkoista. Malliksi valikoitui Embossed Leaves Favorite Socks -kirjasta. Tästäkään kirjasta ei ole tullut neulottua mitään, vaikka mallit on aivan ihania. Pitäisi kai haastaa itseni neulomaan sukkia omistamistani kirjoista (ja tässähän ei lainkaan ole kysymys siitä, että minun ja tulostimeni välillä on pieni välirikko...).

Nyt malli on kiva, lanka on hyvä ja väri on passeli, mutta mutta... Puikot tökkii. Koska mallissa on hemmetisti silmukoita ja minun käsialani väljä, valitsin kakkosen puikot. Joku vain oli syönyt kahdet kakkosen puikot. Olin onneksi ostanut sellaiset myös Tallinnan reissulta, joten eikun neulomaan. Tallinnasta tuodot Addin puikot olivat kuitenkin metallia ja jotenkin oudot. Silmukat luistelivat koko ajan puikoilta ja hermot oli mennä. Vähän aikaa tuskailtuani löysin ihan tavispuikot kokoa 2,25. Niillä mennään ja kivaa on.



Nyt on sukkaputki kuitenkin lamassa, sillä keittiönpöydälleni on muuttanut kone, joka vie aikani ja jämäyttää niskani.




torstai 14. heinäkuuta 2011

Kesäkuvia


Kesäloma alkoi pienellä kotimaanmatkailukierroksella. Tiskirättien virkkaaminen oli oikein oivaa matkailuseuraa ja niitä syntyikin sen verran, että laskuissa menin jo sekaisin. Tietenkään en ottanut kuvia kaikista ja osa jäi jo lahjuksiksi reisuun varrelle. Kymmenkunta rättiä taisi kaiken kaikkiaan syntyä.



Pieni virkkauskriisikin tuli koettua, kun tipautin virkkuukoukun käsistäni ja se tipahti lattialautojen välistä terassin alle. Meinasi siinä virkkuut loppua, mutta isä pelasti tilanteen irrottelemalla vähän lautoja ja kaivelemalla virkkuukoukkuni takaisin minulle, jei.



Ja yhtään lankaa en reissusta ostanut - ettäs tiiätte. Lomaa on tosin jäljellä, joten vaara lankashoppailuun on edelleen suuri. Toistaiseksi olen ostanut vain mansikoita, katsellut taivasta ja nautiskellut vapaudesta








lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kesätarjotin


Blogi on näköjään taas hyytynyt helteeseen. Minä olen siirtynyt virkkaamaan tiskirättejä. Lisäksi olen sortunut ostamaan lisää puuvillalankaa. Saa nauraa. Onneksi loma alkoi, joten on aikaa keskittyä lankavaraston tuhoamiseen.
Posted by Picasa

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Helle pehmentää pään

Niksineuloja täällä hei! Miten voin olla avuksi?

Ongelma: Ostin Tallinnasta puuvillalankaa, enkä tykkää neuloa puuvillaa. Mitä teen?


Vastaus: Virkkaa.

Ongelma: Olen ostanut niin paljon lankaa, että itseäkin ajoittain ahdistaa, kun langat eivät sovi minnekään.


Vastaus: Kokeile ensiavuksi hajasijoittaa langat eri puolille asuntoa. Varasto tuntuu pienemmältä kun kaikki langat eivät ole kerralla katsottavissa. Voit yrittää hajasijoittaa lankoja myös esim. työpaikalle tai ystävien luokse. Pidemmällä tähtäimellä kannattaa hankkia ns. rikas sponsori tai voittaa lotossa, sillä viime kädessä langat tarvitsevat lisää tilaa.

Ongelma: En saa viimeisteltyä töitäni ja ne jäävät siksi käyttämättä.



Vastaus: Kerää viimeistelyä odottavat yhteen kasaan ja toivo Viimeistelykeijun vierailua.


Ongelma: Aina joku työ ufoutuu.


Vastaus: Katso ylläoleva vastaus, paitsi odota Ufokeijua.


Ongelma: Ei ole mitään mielenkiintoista raportoitavaa blogiin. Mistä kirjoittaisin?


Vastaus: Laajenna näkemystäsi kädentaidoista. Tähän ei kuitenkaan kannata turvautua turhan usein. Ketään tuskin kiinnostaa leipomistaidottoman bloggailijan leivontavinkit, jotka aina alkavat sanoilla: "Mene kauppaan ostamaan valmistaikinaa"



Niksineulojan parhaat vinkit uusintana joka kanavalla niin pitkään kun helle pehmentää pään, kitosh.



lauantai 4. kesäkuuta 2011

Tallinnan keikka

Tämän vuoden Tallinnan lankamatka on reissattu. Hauskaa oli tälläkin kertaa, välillä jopa hysteerisen hauskaa...



Lankatuliaisten lisäksi toin itselleni reissulta kesäflunssan, joka on saanut olon ihan veteläksi. Onneksi lankoja jaksaa silitellä tautisenakin. Ja voi veljet, lankoja me todella ostimme.



Oma lankasaaliini oli 2492 grammaa eli keskitason hamsteri loppupeleissä olin. Mutta mitä sitä tulinkaan ostaneeksi. Nykyäänhän en juuri neulo villapaitoja/takkeja, koska niistä on tullut liikaa mörvelöitä. Ennen matkaa sanoinkin "Älkää antako minun ostaa villapaitalankoja. Viime reissunkin villapaitalangat on yhä neulomatta". Nooo, minä menin ja ostin langat kahteen paitaan. Ja vaikka puuvillan neulomista inhoan, toinen kilon satseistani on puuvillaa. Järki hoi! Vironvillojen osto ei myöskään kuulunut suunnitelmiini. Edellisetkin on käyttämättä. Mutku ne värit. Ja ku muutkin osti, niin.



Matkakäsityönä oli edellisenä iltana paniikissa aloitettu kaulaliina, jonka kanssamatkustajat ystävällisesti nimesivät Ranskan lipuksi. Kaulaliinamäärä lisääntyi matkalla muutenkin, sillä voitin arvonnasta Baktuksen ja lisäksi nappeja.


Pakko on lankamäärästä huolimatta todeta, että ei kaduta. Eräiden Karnaluksissa hiplaamieni lankojen ostamatta jättämistä sen sijaan kadun. Parantumaton lankahamsteri kun olen. Mahtava reissu oli kaiken kaikkiaan. Odotan jo seuraavaa.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Blogger ei tykkää musta

Viime aikoina Blogger ei oo tykännyt musta: on ollut vaikeuksia päästä blogiin ja kommentoida muiden blogeja.

Testimielessä heitän nyt kuvakoosteen viime aikojen elämänmenosta.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Stressiä ja raitoja

Koko toukokuu menee näköjään stressin merkeissä. Vapaa-ajalla ei sitten tunnu olevan mitään sanottavaa. Stressineuleena on Lanesplitter. Loputtomasti ainaoikeaa värikkäällä langalla - kuin jättikokoinen Baktus.

Olen näköjään kehittänyt jonkinlaisen riippuvuussuhteen ainaoikean neulomiseen. Hieman olen kyllä järkyttynyt siitä, että neulon hametta. En ole ihan vakuuttunut, sopiiko tämä minun vartalotyypilleni, mutta ainakin neulominen on kivaa.




Kaiken lisäksi olen alkanut haaveilemaan ompelukoneesta. En siksi, että olisin saanut ompelukärpäsen pureman, vaan koska olen alkanut tarvita sitä. En ole rynnännyt ostoksille, koska olen viimeksi käyttänyt ompelukonetta ala-asteella ja toiseksi minulla on (ehkä niistä ala-asteen kässätunneista johtuen) ompelukonekammo. Ei hyvä.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Neulojan logiikka

Kaikkeahan pitää sännätä päätä pahkaa tekemään. Viis siitä, että lanka ja puikkokoko on väärä. Hei, kaikkia ohjeitahan voi säätää. Säätämisiä ei sitten tietty kannata kirjata mihinkään ylös. Ja ohjekirjankin voi palauttaa kirjastoon jo eka sukan jälkeen. Sitten vaan ihmettelemään, miksi toka sukan teko tökkii ja lopputuloksena on toooosi mätsäävä sukkapari.



Stressaantuneena on mukava tehdä jotain simppeliä. Virkataanpa vaikka pitkittäin kaulahuivi jämälangoista. Langanpääthän saa kätevästi piilotettua liinan päiden hapsuihin. Paitsi ettei tietenkään kannata mitata kaulaliinan pituutta alussa vaan vasta lopussa. Kaulaliinan sijasta on tullut tehtyä näppärä köysi, jos vaikka tarvii kiivetä parvekkeelta alas. Hapsuja tämmöseen liaaniin ei kannta tehdä. Sehän vain kasvattais pituutta. Niin että ne kymmenet langanpäät pitäis kait sitten päätellä.


Uusia lankoja ja uusia värejä on heti lähdettävä hamstraamaan, koska neulomaan pitää päästä heti. Tosiasiassa langat marinoituvat useimmiten kaapissa niin kauan, ettei enää muista alkuperäistä ajatusta mitä piti tehdä tai miksi väri niin viehätti. Mutta kun on ostettu niin neulotaan. Omasta päästä - ohjeet on helppoja ja katastrofaalisia. Jos jotain muistiinpanoja hommasta tekee niin kannattaa unohtaa vihko neuletapaamiseen. Niin ja kirjoittaa kammottavalla käsialalla, jonka tulkitsemiseen tarvitaan terveydenhoitoalan ammattilaisia.





Koska langanostaminen on niin hauskaa ja nopeaa, niin lankaahan tuppaa kerääntymään. Masokistineuloja yrittää neuloa kaikki inhatkin pois. Mutta joskus kaappia katsellessa tulee mitta täyteen. Ensin lankaa yritetään kaupitella, mutta kun ei kellekään kelpaa, niin annetaan pois. Toisen ylijäämä on toiselle ookoo. Ei muuta kun pari kassillista lankaa neuletapaamiseen ja gud pai.


Kun lankavarasto näyttää näin näppärästi keventyneen, voikin seuraavana päivänä mennä lankakauppaan ja ostaa pussillisen uutta. Mutta hei, täähän on siis ihan vaan treenausta tulevaa Tallinnan matkaa varten. Sitä paitsi lanka oli tarjouksessa, joten keikka oli silkkaa säästöä.

Neulojan logiikalle ei muuten kannata hakea ymmärtäjää ei-neulovien ystävien keskuudesta. Ei ne ymmärrä.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Rouhea


Noro-sukat valmistuivat nopeasti. Jostakin syystä päässäni on pyörinyt sana rouhea tätä lankaa neuloessani. Ehkä se on neuletuntuma, ehkä väri ja pinta. Toisen sukan alussa ja toisen lopussa ollut kaheksakytlukulainen neonpinkki koetteli rakkauttani Noroon. Kuvat sukista on taas taattua hooneule-laatua.

Vein uudet sukkani myös ajelulle. Oli tarkoitus kuvata niitä vielä luonnon helmassa, mutta kaunis kevätsää oli houkutellut runsaasti ihmisiä liikkeelle, enkä sitten kehdannut alkaa niitä kuvaamaan. Sen sijaan nautin lämmöstä ja pyöräilyn huumasta.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Noroa

Oikeastaan minun piti kertoa kevään edistymisestä ja voivotella allergiakärsimyksiäni.


Lisäksi piti kertoa, kuinka minuun on iskenyt toisen sukan syndrooma, mutta onneksi keväthuiviksi tarkoitettu Baktus valmistui jo täksi kevääksi.


Nol(r)oa kyllä, raportointini jää vähäiseksi. Minuun on iskenyt Noro.


Eilen illalla päätin, että pääsiäisvapaan kunniaksi aloitan uuden työn, vaikka entiset ovat edelleen kesken. Päätin kokeilla Norojani. Valitsin ekaksi Silk Garden Sockin. Ajattelin, että siihen en niin ihastu, koska yleensä en tykkää neuloa mitään silkkiä sisältävää.


Puikkokoon päättäminen oli vähän hankalaa. Aivan kuin minua oli jo ennalta varoitettu Noro-lanka on välillä tosi paksua ja välillä seitin ohutta. Ei sen tähden mikään miellyttävä lanka neuloa. Puikkokooksi arvoin lopulta kolmosen. Se on minun käsialallani tuolle langalle keskiverto.


Aloin neulomaan perussukkaa. Ajattelin värien pääsevän siinä oikeuksiinsa. Niin ne värit. Ne on jollakin tavalla syviä ja hehkuvia. Yksittäin värit eivät ole välttämättä kovin kauniita. Toisaalta väriyhdistelmät ovat joskus oudohkoja.


Mikään yksittäinen ominaisuus ei oikeastaan vakuuta. Siitä huolimatta - olen koukussa, olen norossa. Minulla on norokuume, vaarallinen villitys, joka pakottaa neulomaan vielä tämän ja tämän rivin, vielä tämän värin ja seuraavan. Olen myyty, mutta en osaa sanoa miksi.


Ollapa rahaa niin, että voisi ostaa tätä puserollisen. Tai kaapillisen, kiitos.