Rouhea

Noro-sukat valmistuivat nopeasti. Jostakin syystä päässäni on pyörinyt sana rouhea tätä lankaa neuloessani. Ehkä se on neuletuntuma, ehkä väri ja pinta. Toisen sukan alussa ja toisen lopussa ollut kaheksakytlukulainen neonpinkki koetteli rakkauttani Noroon. Kuvat sukista on taas taattua hooneule-laatua.

Vein uudet sukkani myös ajelulle. Oli tarkoitus kuvata niitä vielä luonnon helmassa, mutta kaunis kevätsää oli houkutellut runsaasti ihmisiä liikkeelle, enkä sitten kehdannut alkaa niitä kuvaamaan. Sen sijaan nautin lämmöstä ja pyöräilyn huumasta.

Noroa

Oikeastaan minun piti kertoa kevään edistymisestä ja voivotella allergiakärsimyksiäni.

Lisäksi piti kertoa, kuinka minuun on iskenyt toisen sukan syndrooma, mutta onneksi keväthuiviksi tarkoitettu Baktus valmistui jo täksi kevääksi.

Nol(r)oa kyllä, raportointini jää vähäiseksi. Minuun on iskenyt Noro.

Eilen illalla päätin, että pääsiäisvapaan kunniaksi aloitan uuden työn, vaikka entiset ovat edelleen kesken. Päätin kokeilla Norojani. Valitsin ekaksi Silk Garden Sockin. Ajattelin, että siihen en niin ihastu, koska yleensä en tykkää neuloa mitään silkkiä sisältävää.

Puikkokoon päättäminen oli vähän hankalaa. Aivan kuin minua oli jo ennalta varoitettu Noro-lanka on välillä tosi paksua ja välillä seitin ohutta. Ei sen tähden mikään miellyttävä lanka neuloa. Puikkokooksi arvoin lopulta kolmosen. Se on minun käsialallani tuolle langalle keskiverto.

Aloin neulomaan perussukkaa. Ajattelin värien pääsevän siinä oikeuksiinsa. Niin ne värit. Ne on jollakin tavalla syviä ja hehkuvia. Yksittäin värit eivät ole välttämättä kovin kauniita. Toisaalta väriyhdistelmät ovat joskus oudohkoja.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei oikeastaan vakuuta. Siitä huolimatta - olen koukussa, olen norossa. Minulla on norokuume, vaarallinen villitys, joka pakottaa neulomaan vielä tämän ja tämän rivin, vielä tämän värin ja seuraavan. Olen myyty, mutta en osaa sanoa miksi.

Ollapa rahaa niin, että voisi ostaa tätä puserollisen. Tai kaapillisen, kiitos.

Ei irtoa otsikkoa

Tampereella tuli käytyä. Siltäkin reissulta onnistuin haalimaan lankaa mukaani. Yksi kerä Noro Silk Garden Sock Yarn -lankaa tarttui mukaan Koskikeskuksen yläkerrassa olevasta lankakaupasta, jonka nimeä en muista. Onneksi hotellin lähellä ollut lankakauppa oli sunnuntaina kiinni.

Sain vihdoin koottua yhden kasaamista vailla olleen ufon. Lopputulos oli susi. Pituutta olisi saanut olla lisää ja olkapäät ei oikein istu kunnolla. Suurin ongelma on kuitenkin lanka. Neuloin tekeleeni Novitan muinaisesta kampanjalanka Tiinasta. Olen käyttänyt ennenkin samaa lankaa vihreänä ja violettina, mutta musta lanka teki yllärit. Siitä irtoaa mustaa hienoa nöyhtää. Tosi kiva. Yritän vielä liottaa sutta vedessä. Pelkään kyllä vähän värin puolesta. En haluaisi sudestani likaisen harmaata ja musta väri tuntuu irtoavan pois tosi helposti.

Kaikki työt tuntuvat olevan vaiheessa. Olohuoneeni on kuin joku keskeneräisten käsitöiden esterata. Silti uusien aloittaminen houkuttelisi kovasti. Pitäisi tehdä sukalle pari ja villatakin toinen etukappale. Blääh. Ei yhtään huvita. Olen sen sijaan neulonut neuletapaamisessa aloittamaani Baktusta. Kuinkahan mones sekin lie? Yritän motivoida itseäni puuttuvan sukan neulomiseen pihtaamalla Norojen aloittamista. Aloittaa saa vasta kun toinenkin sukka on valmis. Masokistineulojan rentouttavat harrastukset...