maanantai 25. huhtikuuta 2011
Rouhea
Noro-sukat valmistuivat nopeasti. Jostakin syystä päässäni on pyörinyt sana rouhea tätä lankaa neuloessani. Ehkä se on neuletuntuma, ehkä väri ja pinta. Toisen sukan alussa ja toisen lopussa ollut kaheksakytlukulainen neonpinkki koetteli rakkauttani Noroon. Kuvat sukista on taas taattua hooneule-laatua.
Vein uudet sukkani myös ajelulle. Oli tarkoitus kuvata niitä vielä luonnon helmassa, mutta kaunis kevätsää oli houkutellut runsaasti ihmisiä liikkeelle, enkä sitten kehdannut alkaa niitä kuvaamaan. Sen sijaan nautin lämmöstä ja pyöräilyn huumasta.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Noroa
Oikeastaan minun piti kertoa kevään edistymisestä ja voivotella allergiakärsimyksiäni.
Lisäksi piti kertoa, kuinka minuun on iskenyt toisen sukan syndrooma, mutta onneksi keväthuiviksi tarkoitettu Baktus valmistui jo täksi kevääksi.
Nol(r)oa kyllä, raportointini jää vähäiseksi. Minuun on iskenyt Noro.
Eilen illalla päätin, että pääsiäisvapaan kunniaksi aloitan uuden työn, vaikka entiset ovat edelleen kesken. Päätin kokeilla Norojani. Valitsin ekaksi Silk Garden Sockin. Ajattelin, että siihen en niin ihastu, koska yleensä en tykkää neuloa mitään silkkiä sisältävää.
Puikkokoon päättäminen oli vähän hankalaa. Aivan kuin minua oli jo ennalta varoitettu Noro-lanka on välillä tosi paksua ja välillä seitin ohutta. Ei sen tähden mikään miellyttävä lanka neuloa. Puikkokooksi arvoin lopulta kolmosen. Se on minun käsialallani tuolle langalle keskiverto.
Aloin neulomaan perussukkaa. Ajattelin värien pääsevän siinä oikeuksiinsa. Niin ne värit. Ne on jollakin tavalla syviä ja hehkuvia. Yksittäin värit eivät ole välttämättä kovin kauniita. Toisaalta väriyhdistelmät ovat joskus oudohkoja.
Mikään yksittäinen ominaisuus ei oikeastaan vakuuta. Siitä huolimatta - olen koukussa, olen norossa. Minulla on norokuume, vaarallinen villitys, joka pakottaa neulomaan vielä tämän ja tämän rivin, vielä tämän värin ja seuraavan. Olen myyty, mutta en osaa sanoa miksi.
Ollapa rahaa niin, että voisi ostaa tätä puserollisen. Tai kaapillisen, kiitos.
Lisäksi piti kertoa, kuinka minuun on iskenyt toisen sukan syndrooma, mutta onneksi keväthuiviksi tarkoitettu Baktus valmistui jo täksi kevääksi.
Nol(r)oa kyllä, raportointini jää vähäiseksi. Minuun on iskenyt Noro.
Eilen illalla päätin, että pääsiäisvapaan kunniaksi aloitan uuden työn, vaikka entiset ovat edelleen kesken. Päätin kokeilla Norojani. Valitsin ekaksi Silk Garden Sockin. Ajattelin, että siihen en niin ihastu, koska yleensä en tykkää neuloa mitään silkkiä sisältävää.
Puikkokoon päättäminen oli vähän hankalaa. Aivan kuin minua oli jo ennalta varoitettu Noro-lanka on välillä tosi paksua ja välillä seitin ohutta. Ei sen tähden mikään miellyttävä lanka neuloa. Puikkokooksi arvoin lopulta kolmosen. Se on minun käsialallani tuolle langalle keskiverto.
Aloin neulomaan perussukkaa. Ajattelin värien pääsevän siinä oikeuksiinsa. Niin ne värit. Ne on jollakin tavalla syviä ja hehkuvia. Yksittäin värit eivät ole välttämättä kovin kauniita. Toisaalta väriyhdistelmät ovat joskus oudohkoja.
Mikään yksittäinen ominaisuus ei oikeastaan vakuuta. Siitä huolimatta - olen koukussa, olen norossa. Minulla on norokuume, vaarallinen villitys, joka pakottaa neulomaan vielä tämän ja tämän rivin, vielä tämän värin ja seuraavan. Olen myyty, mutta en osaa sanoa miksi.
Ollapa rahaa niin, että voisi ostaa tätä puserollisen. Tai kaapillisen, kiitos.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Ei irtoa otsikkoa
Tampereella tuli käytyä. Siltäkin reissulta onnistuin haalimaan lankaa mukaani. Yksi kerä Noro Silk Garden Sock Yarn -lankaa tarttui mukaan Koskikeskuksen yläkerrassa olevasta lankakaupasta, jonka nimeä en muista. Onneksi hotellin lähellä ollut lankakauppa oli sunnuntaina kiinni.

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)