Kuten kuvasta näkyy pari sukkia on valmistunut. Malli on Hermione's Everyday Socks. Ihan mukava malli, mutta silti näiden sukkien vääntäminen oli jotenkin tuskaa. Tällä kertaa ongelma oli langasssa, tai oikeastaan värissä. Araucania Ranco Multya olen ennenkin käyttänyt ja ihan tyytyväinen olen ollut. Nyt rupesi kuitenkin väritys tökkimään jo ensimetreillä. Vyyhdillä lanka oli oikein nättiä. Kerittynäkin siedättävää. Ajattelin, että väri on vähän kuin vesivärisekamelska. Vesivärimielikuva kaikkosi valitettavasti nopeasti neuloessa. Mielikuvakseni muodostui raaka jauheliha. Ihan tosi. Valitettavasti kamerani ei osaa toistaa värejä oikein, mutta uskokaa pois - ihan kuin ois raakaa jauhelihaa työstänyt. Mielikuva hiukkasen vaikutti työn mielekkyyteen. Sukkia tulikin neulottua puoltoista kuukautta.
Olen muuten vihdoin löytänyt kamerastani vitkalaukaisijan. No viis vuottahan tää kamera vasta on ehtinyt mulla olla :D Löytö tapahtui ihan vahingossa, mutta valitettavasti sukkakuvat eivät kyllä parane löydönkään jälkeen. Naapureilla on vain entistä hauskenpaa kun kekkaloin parvekkeella hyppimässä kameran edessä.
Selätettyäni Jauhelihasukkakirouksen tartuin Dropsin Fabeliin tarkoituksena tehdä perussukat kärjestä aloittaen. En oikein saanut päätettyä, tekisinkö sukat itselleni vai äidilleni, joten lopputulos ei sovi oikeastaan kummallekaan. Tosi motivoivaa neuloa toista sukkaa.
Tälläkin kertaa kohtasin lievää väripahoinvointia. Fabelin siniset ja vihreät ovat kyllä ihan kivat, mutta miksi, oi miksi, joka sukkalankaan pitää upottaa noita miesten kalsariraitoja? Vastustan.
Koska Fabel on mukavaa neulottavaa, niin jatkoin samalla linjalla. Väriyökötysten estämiseksi valitsin kuitenkin yksivärisen langan, valkoista. Malliksi valikoitui Embossed Leaves Favorite Socks -kirjasta. Tästäkään kirjasta ei ole tullut neulottua mitään, vaikka mallit on aivan ihania. Pitäisi kai haastaa itseni neulomaan sukkia omistamistani kirjoista (ja tässähän ei lainkaan ole kysymys siitä, että minun ja tulostimeni välillä on pieni välirikko...).
Nyt malli on kiva, lanka on hyvä ja väri on passeli, mutta mutta... Puikot tökkii. Koska mallissa on hemmetisti silmukoita ja minun käsialani väljä, valitsin kakkosen puikot. Joku vain oli syönyt kahdet kakkosen puikot. Olin onneksi ostanut sellaiset myös Tallinnan reissulta, joten eikun neulomaan. Tallinnasta tuodot Addin puikot olivat kuitenkin metallia ja jotenkin oudot. Silmukat luistelivat koko ajan puikoilta ja hermot oli mennä. Vähän aikaa tuskailtuani löysin ihan tavispuikot kokoa 2,25. Niillä mennään ja kivaa on.
Nyt on sukkaputki kuitenkin lamassa, sillä keittiönpöydälleni on muuttanut kone, joka vie aikani ja jämäyttää niskani.
