sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Myöhässä

Oli tarkoitus esitellä omat tanssikenkäni SYTYCK-porkkanakilpailussa. Oon näköjään myöhässä kilpailun suhteen, mutta pistänpä kuvat kuitenkin tänne. Eli täällä neulotaan (koska en jaksanut siivota, käsittelin kuvat rankemman kaavan mukaan):

Nojatuoli on kuin tehty neulontaan. Välillä neulon myös surffatessani.


Sohva on pieni, mutta tarpeeksi syvä, jotta siinä saa hyvän asennon.
Ei kuitenkaan ehkä se ergonomisin neulomispaikka.
Neuleet on edistäneet hitaasti. mutta hip hei: sain vihdoin Tiina-langan kirouksen selätettyä ja neuletakin osat ovat valmiit. Vielä kun joku ne yhdistäis... Ensi viikolla vapaa-aika kuluu kyllä käsitöiden merkeissä, mutta neuleet tuskin edistyvät. Matonkudontavuoroni on ensi viikolla ja sitä varten on tällä viikolla ostettu matonkuteita ja keritty niistä jättimäisiä palleroita.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Messusaalis

Sitkeä flunssa, pimeys ja arki ovat viime aikoina hallinneet elämääni. Neulomisellekaan ei tunnu jäävän aikaa ja aina on pimeä. Kesken on ikuisuustyöksi venähtänyt neule Novitan muinaisesta kampajalangasta Tiinasta. Langan väri on tietty musta. Elokuussa kun työtä aloittelin, ajattelin saavani mustan langan kulutettua ennen kuin pimeys on jatkuvaa, mutta yhä vain samaa neuletta kitkutan. Onneksi enää puuttuu puoli hihaa. Lankaa on inhaa neuloa, koska se päästää väriä. Käteni ovat ihan mustat kun neulon.

Marraskuun ankeutta vastaan on hyvä keino taistella pienellä piristysmatkalla Tampereen Kädentaidot messuille. Matkaseurana oli Virpi ja Seija. Onnistuimme tietty hieman eksymään matkalla Pirkkahallille, mutta onneksi Virpin mies toimi oppaanamme puhelimitse ja pääsimme perille. Tungos messuilla oli huikea, mutta kummasti sitä vaan lankaa kertyi mukaan.



Cascaden 220- lankaa ostin paidallisen verran. Törmätessäni Cascade-seinämään olin ihan myyty: mitkä värit! Valinnanvaikeus olikin suuri, mutta päädyin lopulta kauniiseen vihreää. Dropsin Alpacassa on aika samaa sävyä ja siitä väänsinkin kerran neuleen, joka oli niin täys susi, että harmittaa edelleen. Uuusintayritys nyt sitten samasta värimaailmasta, mutta paksummalla langalla.  Cascaden lisäksi lankasaaliiseeni kertyi sukkalankoja ja yksi varsin edukas sukkakirja Hobbooksilta. Messusaalis pysyi ihan kohtuudessa. Olisin sallinut itselleni pahemmankin repsahduksen, mutta messutungos vei sen verran voimia, että ostosvimma pysyi hanskassa.

Shoppaamisesta en pääse eroon ensi viikollakaan, sillä etsinnän alla on kuteet tulevaan mattooni. Toivottavasti aikaa olisi myös neuloa. Ainakin tuo ikuisuustyö olisi saatava loppuun ja joulupukin pajallakin pitäisi vähän tehostaa toimintaa. SYTYCK on tällä hetkellä jäissä. En tiedä, miten proggistani jatkaisin.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Vilautuksia

Sairasloma jatkuu ja aivot ovat narikassa. Käsitöiden suhteen on aika hiljaista, koska en nyt jaksa oikein keskittyä mihinkään. Mutta vilauttelenpas vähän kuvatuksia viime aikojen tekeleistäni.

Ensiksikin SYTYCK-projektini toinen osio: huivi. Tätä tuli vissiin neulottua kynttilänvalossa, hajamielisenä ja nukuksissa. Ohjehan on ihan yksinkertainen, mutta silti onnistuin enemmän kuin kerran poimimaan silmukat väärästä reunasta. Huivin aloitus näyttää hassulta, muualla virheet tasoittuvat. Silmukoidenpoimimista tuli ainakin harjoiteltua ja sainkin ihan suht hyvää jälkeä aikaiseksi (ainakin välillä). Voisin tehdä tällaisen toisenkin. Huiviksi tämä oli yllättävän kivuton neulottava. Tai ehkä kokeilen dominoneuletta.


Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta puikoilleni on päätynyt Kesävoi-kaulahuivi. Aloitin neulomisen Ilun Myyrmäen kirjastovierailun aikoihin. Huivi on päättelyä ja pingotusta vaille valmis. Ikuisuusongelmani: mihin neuleet sopivat pingotettavaksi tässä asunnossa? Himoitsisin sellaista lasten koottavaa leikkialustaa pingotusalustaksi, mutta sellaista ei ole sattunut silmiini kaupoissa.



Lopuksi kuva omasta Wurm-pipostani. En jaksanut printata ohjetta, mutta lukaisin sen läpi ja tein oman versioni Purosta. Piposta tuli hassunnäköinen, mutta silleen hyvällä tavalla hassu. Luultavasti näyttäydyn tämän kanssa julkisestikin (toisin kuin SYTYCK-baskerini).



Saikkuni aikana on ollut aikaa lueskella neuleblogeja. Ihailen taidokkaiden käsitöiden lisäksi kuvia. Pakko yrittää kehittää jotakin noiden karseiden parvekekuvien sijalle. Tänään en jaksanut myöskään vaivautua minkäänlaiseen kuvankäsittelyyn, joten värit ovat mitä ovat. Neulebloggaaminen vaatii yllättävän paljon työtä, taitoa ja daideellista silmää.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Vikaa päässä vai pipossa?

Joopa joo, tämä postaus pitää sisällään karmean totuuden toisesta SYTYCK-neuleestani. Valitan, että kuvat on vielä normaaliakin enemmän hanurista, mutta olen kipeänä enkä jaksa välittää.

SYTYCK-projektini starttasi siis Novitan Puro-baskerilla. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että baskerin yläosasta ei tullut pyöreä. Jatkoin kuitenkin neulomista ja hetken näyttikin jo ihan hyvältä. Neuloin ihan ohjeen mukaan joustinneuleesen asti. Koska päähineestä näytti tulevan minulle ihan liian iso, vähensin silmukoita ennen joustinneuleen alkamista (en nyt tietenkään enää muista kuinka monta silmukkaa kavensin). Vähennetyillä silmukoilla sitten porskuttelin vaaditut senttimäärät joustinneuletta ja päättelin.



Sitten ei muuta kun myssy päähän ja peilin eteen järkyttymään. Säästän lukijani kauhistutavilta kuvilta, joissa myssy on päässäni. En tee tätä kiltteyttäni vaan siksi, että itse on hemmetin vaikea kuvata päätään (plus että sairaana en oo hehkeimmilläni...)



Ilman päätä baskeri on ihan ok-näköinen, mutta päässäni se on ihan kauhea. Jos taitan resorin kahtia niin kuin ohjeessa sanotaan, näyttää myssy epäonnistuneelta väinämöistätihatulta. Ilman resorin taittamista tekele ei ole niin hassun hatun näköinen vaan vähän oudohko nuorison sukka-päässä -malli.

Joo joo, pitäis neuloa mallitilkkuja ja blokata ja vaikka mitä. Oon kuitenkin pikku hiljaa tullut siihen johtopäätökseen, että vika ei välttämättä ookaan pipo(i)ssa vaan päässä. Kaikki pipot/baskerit/hatut näyttävät oudoilta päässäni.

Jatkan siis edelleen täydellisen päähäni rimmaavan pipomallin etsintää. Siihen asti päätäni koristavat hassut myssyt. SYTYCK-proggikseni pääsystä julkikäyttöön en uskalla vielä luvata mitään.

SYTYCK jatkuu osaltani kaulahuiviosuudella, jossa - yllätys yllätys - on siinäkin kohdattu vastoinkäymisiä. Ongelmista huolimatta nämä neuleet ovat olleet tosi hauskoja neulottavia ja olen ihan rakastunut ainaoikein-neuleeseen.