Sitä sun tätä

Tällä viikolla:

Olen ihmetellyt, miksi minulle ei yleensä nouse kuumetta vaan päinvastoin alilämpöilen. Koko viikon oli vetelä olo ja lämpötila alhaalla. Koska muita oireita ei ollut, raahauduin urheasti töihin. Vapaa-aika kuluikin sitten suurin piirtein vaakatasossa.

Onneksi olo on kohentunut viikonloppuna. Yksi kappale sukkaa on valmistunut. Tämä lanka ei halunnut valmistua minkään mallin mukaan, joten desing on jälleen omasta päästä. Vielä kun joku tekis toisen samanlaisen.

Olen ollut koko tammikuun ostamatta lankoja. Hurraa! Nyt iski kuitenkin vakava lankapula (nauru seis). Ihan totta. Olen silmäillyt muutamia sukkamalleja, jotka vaatisivat ohutta vaaleaa lankaa. Minun lankani ovat joko aika tummia tai liian kirjavia. Ainut vaalea sukkalanka on Nallea, ja se on tarkoitukseen ihan liian paksua. Olen viime aikoina neulonut pääsääntöisesti ihan ohuista sukkalangoista ja nyt Nalle-vahvuus tuntuu tosi paksulta. Outoa. Ennen Nalle tuntui ohuelta langalta.

Ja tähän loppuun vielä todistusaineistoa. Tällä viikolla leivoin pannukakkua. Rasti seinään. Siitä tuli ihan syötävää. Toinen rasti seinään.

Yleisön pyynnöstä

Kiitos kaikille edellistä postausta kommentoideille. Nyt voin ainakin sanoa, että jatkan tätä blogin pitämistä  yleisön pyynnöstä :D Ja tietenkin mukavaa saada kommentteja, vaikka ymmärrän vähän liiankin hyvin jos ei kommentoi. Seuraan itse valtavaa määrää blogeja ja tosi harvoin tulee kommentoitua.

Tämän viikon teemana minulla on tuntunut olevan keskeneräisyys. Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä jotenkin vaiheessa niin työ- kuin yksityiselämänkin puolella. Neulerintamalla olen saattanut pari työtä viimeistelyä vaille tilaan. Katsotaan nyt kuinka pitkään lankojen päätteleminen tällä kertaa kestää. Sukista tuli sitä paitsi liian pienet, joten ne menevät lahjaksi äidille.

Kävin pikaisesti parvekkeella kuvaamassa ylläolevan kuvan. Samalla ihmettelin parvekkeen sotkuisuutta ja bongasin lisää keskeneräisyyksiä. Syksyn aikana kudotut matto ja poppana odottelevat yhä edelleen viimeistelykeijua. Uutta on tulossa silläkin rintamalla. Kevään aikana olisi tarkoitus kutoa villahuopa ja pellavapyyhe. Vähän kyllä kauhistuttaa, mistä revin aikaa niiden kutomiseen. Neulonta on siitä mukavampaa, että sitä voi tehdä omaan tahtiin. Neulepuolella taitaa seuraavaksi työksi startata sukkaprojekti, sillä ainoa (!) keskeneräinen neule on tällä hetkellä Isoveli-neuletakki. Se ei kylläkään tule valmistumaan ihan hetkeen.

SYTYCK-projektin loppusinetiksi on vielä todettava, että olen ottanut käyttöön projektin tuotokset kaulaliinan ja myssyn. Vaikka moitin aluksi myssyä kauheaksi, ei se sittenkään ole hullumpi. Aika tavaran kaupihtelloo, hah!

Mitä blogilla tehdään?

Rakastan blogien lukemista. Se on yksi aikaavieviä harrastuksiani. Itse en taida olla mikään bloggari, sillä postausten tekeminen tuntuu aina jotenkin vaivalloiselta. Hävittääkään en kuitenkaan halua tätä blogia, jonka loin SYTYCK-projektia varten.

Aloin innoissani neulomaan uutta Baktusta. Se vain alkoi jossakin vaiheessa vaikuttaa kovin tutulta. Omistan jo samanvärisen Baktuksen, tosin eri langasta. Tein lopulta minibaktuksen.

Siivosin vuoden alussa omaa Ravelry-tiliäni ja päätin alkaa pitää kirjaa töistäni siellä. Yritän jopa saada kuvat tekeleistäni tällä kertaa. Minun Ravelry-projektini kun ovat tähän asti olleet kuvattomia. Ravelryssakin on näköjään kuvien laittamista monipuolistettu ja helpotettu sitten niiden aikojen, kun viimeksi yritin sinne kuviani laittaa.

Tämä Baktus Ideanan Mohair Lux -langasta valmistui jo viime vuonna. Langat sain pääteltyä eilen.

Eli mitä tehdä blogilla, jota ei halua kuopata, mutta joka ei kuitenkaan toimi myöskään neuleiden kirjanpitona? Mitään ihmeellistä ja jännää sanomista käsitöistä tuskin tulen keksimään. Tätä probleemaa olen pyöritellyt mielessäni. Työperäistä blogiani on paljon helpompi päivittää, koska siinä on selkeä aiherajaus ja tehtävä.

Pähkäilyni tulos on, että blogista tulee käsitöihin painottuva blogi, jossa kuitenkin on muutakin arkipäivän höpinää ja kuvaa. Tämä siksi, että pelkkien valmiiden neuleiden esitteleminen tekee tästä blogista kovin hiljaisen ja itselleni tylsän päivitettävän. Bloggaustiheys varmaan tulee vaihtelemaan, mutta edelleen yritän pitää tämän hengissä.

SYTYCK

Niinpä niin. Ei ole paljon SYTYCK-loppuraporttiin kirjoiteltavaa. Into oli huikea kun mukaan lähdin. Perustin jopa tämän blogin, jotta saatoin osallistua tempaukseen. Haaste sai minut puihin, enkä oikein koskaan päässyt innostumaan haasteestani. Viimeistelytekniikat ja pienissä paloissa neulominen ovat niin ei minua. Urheasti kuitenkin väkersin myssyn ja kaulaliinan haasteen hengessä. Pakko myöntää, että kummastakin on vielä langat päättelemättä. Eli ei tullut mitään käyttökamaa - ainakaan vielä.

Joululomalla yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarttua haasteeseen vielä kerran. Koska kaulaliinan neulominen oli itse asiassa ihan kivaa, päätin ottaa uusintakierroksen ja tehdä tällä kertaa huolellisemmin. Yritykseksi se kuitenkin jäi. Joululomareissulle mukaan ottamani lanka (vironvillaa) oli ihan liian karkeaa, eikä värikään miellyttänyt. Kaulaliinan sijasta reissulta kotiutui jättimäinen kirjanmerkki. Se ainakin on toistasiseksi järkevin käyttötarkoitus tuolle luirulle.

Kuva kertoo kaiken SYTYCK-proggiksestani.

Että näin tällä kertaa. Parhaani tein, kuten urheilijat sen yleensä muotoilevat. Ylikuntoa vai alisuorittamista? Neulojan elämä on ihmeelistä.