sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Talviunilla

Helsingissä on talvi. Lunta on enemmän kuin laki sallii ja lääkärit määrää. Ja lisää sen kun tulee taivaan täydeltä. Lumi/kylmyys/pimeys saavat minut kaipaamaan talviunta. Töihin raahautumisessa on jo kylliksi, vapaa-ajallani olen ihan sohvan vanki.

Onneksi joulu on pian. Minulla on pari päivää vapaata joulunpyhien lisäksi. Saa relata oikein kunnolla. Ehkä neulominenkin alkaisi taas kiinnostaa. Jonkinlaista neulelamaa kun on pidellyt jo pitemmän aikaa. Lamasta huolimatta olen kuitenkin neulonut koko ajan jotakin. Äidin joululahjapakettiin valmistui sukat ja kälylleni kaulaliina. Niin hip hei, sain siis valmiiksi yli puolen vuoden kaulaliinaprojektini. Ensi vuoden neuletapaamisiin täytyy keksiä jotakin uutta.

Angelique71 heitti minulle haasteen. Pyrin vastaamaan siihen piakkoin (lue: kunhan voin käyttää toistakin aivosoluistani:D)


Vasemmalla ylhäällä: työn alla tekniikkakokeilusukat
Vasemmalla alhaalla: kälyn lahjahuivi (ihana väri ei toistu oikein)
Oikealla ylhäällä: äidin lahjasukat
Oikealla alhaalla: neuleiden joulu alkaa matkalla

maanantai 6. joulukuuta 2010

Viikon varrelta

Itsenäisyyspäivä on alkanut lumisateessa. Mainio sää jäädä sisälle lukemaan ja neulomaan. Tällaiset ilmat ovat kauniita katsoa, mutta eivät juuri houkuta ulkoiluun.

Viime viikon suurin urakka oli The Matto. Kudoin siis elämäni ensimmäisen maton. Aikaa oli tosi vähän ja ehkä siksi tuli vähän suorituspaineita enkä päässyt samanlaiseen meditatiiviseen tilaan kuin poppanaa kutoessa. Valmista tuli kuitenkin. Tosin mattoon tuli noin miljoona virhettä, mutta eikös se ole sitä käsityön leimaa:D

Joululahjoja metsästäessäni bongasin leluhyllystä itselleni lelun. En tiedä vekottimen oikeaa nimeä (kuvassa oikeassa yläkulmassa), mutta se on siis kehikko, johon voi pujotella lankaa tyyliin kangaspuut. Haaveilen löytäväni sellaiset lasten pienet kangaspuut, jotka minulla oli itselläni lapsena. Vielä ei ole tullut kaupoissa vastaan. En tiedä, valmistetaanko niitä edes enää. Joululahjat ovat kyllä pahasti vaiheessa. Kaupoista kun löytyy enemmänkin pientä kivaa itselle ja lahjaneuleet edistyvät kovin hitaasti. Äitin lahjussukat ovat edistyneet kantapään verran. Jumbon neuletapaamisessa neuloin säälihuiviani ja tajusin, että se voisi olla lahja kälylleni. Kälyni kadotti kaulahuivinsa Tampereen messuilla, joten siitä idea lahjaan. Säälihuivin lanka on ihanan väristä ja pehmeää, joten se sopii hyvin lahjaksi Säälihuivinimitys tulee lähinnä siitä, että huivi on jäänyt ikuisuustyöksi, joka tekee minulle seuraa neuletapaamisissa.

Huikea kädentaitoviikkoni sai kruununsa eilen sunnuntaina kun leivoin perinteiset Itsenäisyyspäivän joulutortut. Valmistaikina ja -täyte edustavat minun keittotaitoni huipentumaa. Ei siis pelkoa, että tästä muodostuisi ruoka- tai leivontablogi. Eiköhän pääasiassa neuleissa pysytä, vaikka viime aikoina onkin ollut jonkinlaista neulebläähiä ilmassa. Kyllähän ideoita olisi ja lankaa, mutta kun ei ole aikaa ja mistään ei oikein meinaa tulla mitään. Ehkä se on vain tämä pimeys ja pakolliset joululahjakuviot. Positiivista on se, että jos saan säälihuivin neulottua joululahjaksi, jää enää vain yksi(!) ufo kummittelemaan ja pääsen aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä.