Mietintämyssy?

SYTYCK-haasteen saamisen jälkeen ajatukset ovat askarrelleet sen parissa aivan uskomattoman paljon - silloinkin kuin pitäisi ajatella jotakin ihan muuta. Olen käyttänyt myös ihan mielettömästi aikaa kahlaten kirjoja, lehtiä ja nettiä sitä oikeaa projektia etsiessäni.

Ihan ensimmäisenä haasteen kuultuani ajattelelin "mikä ihana tekosyy aloittaa ikuisuustyöksi venyvä peittoprosessi". Olen nimittäin ihan hulluna virkattuihin ja neuloittuihin peittoihin. Kärsivällisyyteni ei vain tahdo riittää niin isoihin ja pitkäaikaisiin projekteihin. Pari pientä peittoa olen saanut virkattua ja muistaakseni muutama vuosi sitten neuloin lahjaksi vauvanpeiton. Peittoproggiksissa kärsivällisyyshaasteen lisäksi ongelmaksi muodostuu mulle yleensä, miten saisi palat siististi kiinni toisiinsa. Saumatekniikka kun ei ole oikein koskaan ollut mulla hallussa. Nyt olisikin siis hyvä sauma [sanaleikki, hah] opetella siistien saumojen teko.

Toki saumojen ompelua riittää muuallakin kuin palapeitoissa. Dropsin ohjeista löytyy neuletakkeja ja -puseroita, joihin neulotaan useampia erimallisia paloja, jotka sitten yhdistetään. Harmi, että kaikki ohjeet näyttävät olevan Fabel-langalle. Ohuesta langasta neuloen tuskin ehtisin tämän haasteen aikarajoissa edes päästä viimeistelytyöhön.

Järki yrittää siis kaikenmaailman peittohaaveiden lomaan sanoa, että valitse nyt hyvä nainen joku vähän pienempi projekti. Tänä syksynä mulla on vapaa-aika vähissä, kesken on useita töitä ja jonossa vielä useampi (ja joulupukin apulaiseksikin olen ajatellut heittäytyä). Järkevämpää olisi siis valita projektiksi kokoluokkaa pipo, kaulaliina, tossut.

Haaste voisi olla myös jotain muuta kuin paloja. Voisin keskittyä viimeistelyyn, mikä mulla jää aina puolitiehen. Paitsi että voisin opetella siistien saumojen teon, voisin keskittyä yksityiskohtiin: taskuihin, erikseen neulotttaviin napituslistoihin, resoreihin, huppuihin, jälkikäteen tehtäviin kirjailuihin ja koristuksiin, kiinnityssysteemeihin. Ehkäpä to do -listaltani löytyisi tähän joku sopiva työ. Tässäkin täytyy varoa liian isoa projektia, jotta viimeistelyyn jäisi aikaa. Ehkä joululahja veljenpojalleni Herra Kolmeveelle...

Tai ehkäpä sittenkin opettelen uuden tekniikan: konttineuleen, dominoneuleen (en edes tiedä näiden eroja?!). Plussaa olisi, jos langat työhön löytyisivät omasta lankavarastostani, joka ei enää mahdu minnekään tässä asunnossa.

Mietittävää siis vielä riittää. Onneksi aikaakin on vielä. Kyllä se tästä.