sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sadonkorjuu

Välillä tuntuu, että neuleita ei valmistu koskaan. Sitten iskee taas kausi, että niitä tulee kuin sieniä sateella. Valmistuneiden neuleiden esittelyn blogissa tuppaa estämään Viimeistelykeijun vierailun puutteen lisäksi valokuvaamisen vaikeus. Ei ole ollut oikein inspistä kuvaamiseen ja parvekkeella pikaisesti napsaistut kuvat ovat usein täysin kammottavia. Jotta täällä kuitenkin tulisi esiteltyä joitakin kätteni töitä, pläjäytän esille viimeistelemättömät, pingottamattomat ja huonosti kuvatut neuleeni. Olkaapas hyvä.



Tästä piti tulla Willow Cowl. No eipä tullut. Tästä tuli tämmönen möökö, joka päässä on hyvä säikyttää naapuruston lapset.



Tästä piti tulla virkattu jakku Novitan ohjeella. No eipä tullut. Jo alussa aloin sooloilemaan ja lankani oli huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa. Jossakin kohtaa ohjetta hyppäsin pari strategisesti tärkeää kavennusriviä jne. jne. Olen siis onnistunut virkkaamaan liian ison muodottoman laatikon. Mutta hei, virkattu ja vieläpä puuvillalangasta. Olen ylittänyt itseni kaksin verroin, jee. Rowanin Handknit Cotton on puuvillalangaksi aivan ihanaa. Sitä on ilo virkata, koska se ei säikeenny helposti. Väri on muuten enempi violettiin menevä kuin kuvista voi päätellä. Kamerani värintunnistuskyky on aika rajoitettu. Bonusilona on se, että käytin heti keväällä Tallinnasta ostamani puuvillalangan. Ens keväänäkin on siis lupa sortua.



Tämä on Diagonal Lace Scarf, vaikka kuvasta sitä ei voi päätellä. Huivien kuvaaminen on... Ihmeen vaivattomasti syntyi tämä huivi. Mallikerta on niin yksinkertainen, että pystyin neulomaan neuletapaamisissakin. Ehkä puuvilla ei enää ole pahin viholliseni.



Tämä on melkein Petunia. Lankaa vain oli liian vähän koko ohjeen noudattamiseen, joten lopussa meni soveltamisen puolelle. Kuten kuvasta näkyy, huivi on edelleen pingottamatta.  Kierrokset olivat lopussa ihan älyttömän pitkiä ja nurjien silmukoiden maraton oli koitua kohtalokseni.




Olen ainaoikeinnainen. Suuri rakkauteni on huivien puolella on Baktus. Tämä on herra ties kuinka mones versio. Lanka oli kerrassaan ihanaa. Onnekseni sitä on kohtalaisen vaikea päästä Suomessa hamstraamaan.

Että tämmöinen satokausi tällä kertaa. Olen kaivellut taas esille tammikuussa aloittamani Isoveli-jakun. Hihat puuttuu, mutta tavoitteeni on jatkaa sadonkorjuuta tällä neuleella.

5 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Vautsi mikä valmistuneiden kimara! Ja hyvä kun selätit puuvillakammosi! samaa rataa vaan!

Ja ai, ollaanko me emnossa enski keväänä Tallinnaan????

Drucilla kirjoitti...

Pahalta kuulostaa...taasko sitä pitäisi Tallinnaan olla lähdössä? Hmmm. Mun puuvillakammo palasi, kiitos turkasen tunikan. Onnittelut kun olet päässyt yli omasta kammostasi! :)

Angelique71 kirjoitti...

Jes, Tallinnaan, mä olen mukana, mutta käytäiskö sitä ennen Tamperene käsityömessuilla? :) Minulla ei ole valmistuneita todellakana kimaraksi asti, mutta puuvillakammo on kesän jäljiltä täälläkin. Viimeinen bambuviskoosipaita valmiiksi, ja menee hetki ilman että neulon muuta kuin villaa. No, ehkä pari pellavakerää saavat armon.

RyytimaanMinna kirjoitti...

=) vai pelotella mukuloita... hih!

Kattava postaus joka tapauksessa. Baktus on ihanan värinen <3

RyytimaanMinna kirjoitti...

=) vai pelotella mukuloita... hih!

Kattava postaus joka tapauksessa. Baktus on ihanan värinen <3