Putkessa

Uskokaa tai älkää, mutta luulen olevani huiviputkessa! Siis minä - huiviputkessa. Minä en ole koskaan oikein tykännyt huivien neulomisesta Baktuksia lukuunottamatta. Nyt kuitenkin Arroyojen neulominen on käynnistänyt jotakin outoa: tunnen suunnatonta huivienneulontahimoa.

Yhtenä yönä kun tässä kerin lankojani, tunsin rakkaan Wollmeiseni huutelevan laatikosta: "Tahtoo huiviksi". Minähän vähän epäilin, että uskallukseni käydä Wollmeise-vyyhtini kimppuun vaatii hieman aikaa ja täydellisen ohjeen. Nyt sitten täysin tapojeni vastaisesti pistin Wolliksen vyyhdinpuille ja hihittelin väsyneenä keriessäni: Mikä on punainen ja pyörii? Tässä samaisessa hysteerisessä mielentilassani sitten selasin Ravelryn huiviosastoa ja bongasin Mesquitan.

Onneksi sentään maltoin odottaa aamuun ennen kuin säntäsin luomaan silmukoita. Onnistuin nimittäin vielä aamullakin säheltämään. Loin tyytyväisenä 261 silmukkaa ja luin vasta sitten tarkemmin, että kappas kappas, niitähän pitäisi olla sata enemmän. En tietenkään ollut varannut silmukoiden luontiin niin paljon lankaa, että olisin voinut luoda sata lisää. Loin silmukoita niin paljon kuin pystyin ja niillä mennään. Täytyy sanoa, että Wollmeiseni on hui-ke-an punaista.

Sain siis Mesquitani vauhtiin, kun jälleen seuraavana yönä vietin aikaani selailemalla Ravelryn huivimalleja. Olen tähän mennessä onnistunut vastustamaan Veera Välimäen ainaoikein huivimallien kutsun, mutta nyt ei enää mikään hillintä auttanut. Ostin Color Affectionen ohjeen. Valitettavasti vielä edellisenä yönä kiltisti Mesquitan ohjeen tulostanut tulostimeni kieltäytyi yhteistyöstä ja vaati lisää mustetta koneeseen. No johan... Olipahan enemmän aikaa mallailla lankojani ja miettiä huivin väriyhdistelmiä. Selväksi kävi (taas!), että valkoista lankaa on saatava. Mutta siinäpä hyvä syy vierailla Tampereella lankakaupoissa samalla kun käväisin asuntomessuilla.

Cascaden valkoinen Heritage Silk oli siis tarveostokseni Lankaideasta. Kukaanhan ei siis huomaa, että pussista pilkottaa samaa lankaa myös sinisenä. Matkan varrelle osui myös sattumalta vastikään avattu kauppa Kerä. Ja siellä sitten vissiin sekosin, kun menin ja ostin lace-vahvuista lankaa. Jotenkin vaan ihastuin langan väriin, jota en oikein osaa kuvailla: ruskeanharmaa? Mitään suunnitelmaa kyseiselle langalle ei ole, mutta eiköhän siitäkin joku huivi syntyne.

Eikös tämä kuulosta huiviputkelta? Olen siis vihdoinkin löytämässä huivinneulonnan hurmion.

Mutta kuka ne kaikki huivit oikein pingottaisi?

Matkaneuleita

Hellou! Blogicomebackini ei jää yhteen tekstiin...

Kävin joka kesäisellä kotimaanmatkailukierroksellani. Tarkoituksenani oli pakata viime postauksen Wollmeiseni mukaan ja kuvata sitä pitkin Suomea. No se jäi sitten viime hetken pakkailuissani pois, kuten moni muukin asia - esim. matkaneuleeni Hedgerow-sukkien ohje. Näissä sukissa ohjeen mukaista on siis lähinnä mallineule.

Perinteiseen tapaan matkalle piti pakata useampi neule mukaan, koska koskaanhan ei tiedä, mitä sitä huikealla viikon matkalla oikein päähän pälkähtää haluta neuloa. Lankavuoren lisäksi matkaan pakkautui myös Arroyo-viritelmäni numero kaksi. Yritän selättää Arroyoilla pitsihuiviahdistukseni. Arroyo kakkosen tekoon kannusti se, että ykkösversio onnistui yli odotusten, vaikka lanka loppuikin kesken.

Valitettavasti tällä kertaa kertaus ei ollut opintojen äiti. Arroyon ohjeet muistin jopa ottaa mukaan. Harmi vaan, että en muistanut lukea niitä. Välillä en tiennyt missä oon ja minne meen, ja huivin pitsi kyllä onkin sitten sen näköistä. Ja minähän en pura. Kyllä minä sen huivin valmiiksi pakerran, mutta lähikuvia ette tule näkemään. Huivin lanka on muuten Villavyyhdistä ostettua Geilskin puuvillan ja villan sekoitusta. Samantapaisesta sekoitteesta neuloin kerran itselleni paidan, jota jopa pidin. Näin kuumaveriselle ihmiselle pelkkä villa tuppaa olemaan liian kuumaa ja puuvillan neulomistahan minä tunnetustikin kammoan. Sitä paitsi langassa ja sen villaisissa sisaruksissa on aivan ihanat värit. Ja värejä on paljon. Ostin muuten kyseisiä villapalleroita keväällä yhtä proggista varten, jonka aion aloittaa pian, mutta siitä sitten joskus toisella kertaa...

Tästä reissusta selvisin ostamatta yhtään lankaa. Osittain tätä selittää se, että eipä kyllä ollut paljon houkutuksiakaan tyrkyllä. Saa nähdä miten käy kun suuntaan Tampereelle.

Miten tämä toimii?

Nooh, pyyhkäistäänpäs enimmät pölyt tästä blogista.

Minä en kuulemma enää bloggaa. No sehän ei todellakaan pidä paikkaansa: vastahan minä taisin tuossa viime syyskuussa käydä päivittämässä. Ei se määrä , vaan laatu :D No tosipuheessa tämä bloggaaminen tuntuu olevan mulle jotenkin tosi vaikeaa. Ensinnäkin blogger ilmoittelee mulle koko ajan jotain error-juttuja, mitä en koskaan kohtaa päivittäessäni työblogia. En tiedä mistä oikein kiikastaa. Toiseksi kun ei vaan tunnu olevan mitään sanottavaa ja se valokuvaus.... Omia tekeleitä olen nyt kuvannut pariinkin kertaan, jotta olisi jotakin kuvitusta tähän blogiin, mutta kuvat saavat minut suistumaan epätoivoon. Tänäänkin yritin kuvata yhtä huivia. Otin ainakin miljuuna kuvaa eri paikoissa ja eri säädöillä. Tuloksena ei kuitenkaan ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Se pistää kyllä miettimään koko touhun mielekkyyttä.

Mutta täällä siis taas olen. Blogataan nyt kesäloman kunniaksi vaikka. Olen lueskellut melkoisen kasan blogeja viime aikoina - lomalla kun on aikaa. Seuraan neuleblogien lisäksi muitakin. Aina silloin tällöin havahdun, kun huomaan jonkun bloggarin hävinneen. Ennen ahkerasti päivittyvä blogi on hylätty ihan noin vain ilman selityksiä. Jotkut taas pistävät tietoisesti ja tiedottaen pisteen bloggaamiselle. Huomaan kaipaavani monia blogeja, joita ei enää päivitetä. Varsinkin jonkun pitkään seuratun blogin näivettyminen harmittaa. Ihan kuin olisin menettänyt kaverin, vaikka en koko bloggaajaa olisikaan ikinä tuntenut IRL.

Ylläolevista jorinoista huolimatta en lupaa ja vanno alkavani tästä lähtien päivittämään blogiani yhtään sen tihempään kuin tähänkään asti. Enkä vanno, etteikö tämä blogi tästä kuukahtaisi. Mutta kun täällä kerran ollaan niin julistetaan nyt se tärkein. Poissaoloni blogista kertyi rapiat yhdeksän kuukauden pituiseksi. Tuloksena ei tullut tyttöä, ei poikaa  - vaan ihan ensimmäinen Wollmeiseni.

Sain tämän kauan kaivatun Wollikseni ensimmäisen kerran syliini eilen neulojien grillipippaloissa. Tänään olen jo kuolannut lisää koluamalla Ravelrya. Kiitos diilerini Drucilla.

Kyllä, jäin kerrasta koukkuun.

Sadonkorjuu

Välillä tuntuu, että neuleita ei valmistu koskaan. Sitten iskee taas kausi, että niitä tulee kuin sieniä sateella. Valmistuneiden neuleiden esittelyn blogissa tuppaa estämään Viimeistelykeijun vierailun puutteen lisäksi valokuvaamisen vaikeus. Ei ole ollut oikein inspistä kuvaamiseen ja parvekkeella pikaisesti napsaistut kuvat ovat usein täysin kammottavia. Jotta täällä kuitenkin tulisi esiteltyä joitakin kätteni töitä, pläjäytän esille viimeistelemättömät, pingottamattomat ja huonosti kuvatut neuleeni. Olkaapas hyvä.

Tästä piti tulla Willow Cowl. No eipä tullut. Tästä tuli tämmönen möökö, joka päässä on hyvä säikyttää naapuruston lapset.

Tästä piti tulla virkattu jakku Novitan ohjeella. No eipä tullut. Jo alussa aloin sooloilemaan ja lankani oli huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa. Jossakin kohtaa ohjetta hyppäsin pari strategisesti tärkeää kavennusriviä jne. jne. Olen siis onnistunut virkkaamaan liian ison muodottoman laatikon. Mutta hei, virkattu ja vieläpä puuvillalangasta. Olen ylittänyt itseni kaksin verroin, jee. Rowanin Handknit Cotton on puuvillalangaksi aivan ihanaa. Sitä on ilo virkata, koska se ei säikeenny helposti. Väri on muuten enempi violettiin menevä kuin kuvista voi päätellä. Kamerani värintunnistuskyky on aika rajoitettu. Bonusilona on se, että käytin heti keväällä Tallinnasta ostamani puuvillalangan. Ens keväänäkin on siis lupa sortua.

Tämä on Diagonal Lace Scarf, vaikka kuvasta sitä ei voi päätellä. Huivien kuvaaminen on... Ihmeen vaivattomasti syntyi tämä huivi. Mallikerta on niin yksinkertainen, että pystyin neulomaan neuletapaamisissakin. Ehkä puuvilla ei enää ole pahin viholliseni.

Tämä on melkein Petunia. Lankaa vain oli liian vähän koko ohjeen noudattamiseen, joten lopussa meni soveltamisen puolelle. Kuten kuvasta näkyy, huivi on edelleen pingottamatta.  Kierrokset olivat lopussa ihan älyttömän pitkiä ja nurjien silmukoiden maraton oli koitua kohtalokseni.

Olen ainaoikeinnainen. Suuri rakkauteni on huivien puolella on Baktus. Tämä on herra ties kuinka mones versio. Lanka oli kerrassaan ihanaa. Onnekseni sitä on kohtalaisen vaikea päästä Suomessa hamstraamaan.

Että tämmöinen satokausi tällä kertaa. Olen kaivellut taas esille tammikuussa aloittamani Isoveli-jakun. Hihat puuttuu, mutta tavoitteeni on jatkaa sadonkorjuuta tällä neuleella.

Blogi parka

[Varoitus: Postaus sisältää kuvia, joita ei ole käsitelty mitenkään, runsaasti lankapornoa ja flunssaisen bloggaajan tylsyyttä.]

Joku on ollut tuhmana. Jättänyt blogin ihan yksin. Ei ole kuvannut valmistuneita neuleita, ei ole raportoinnut tekemisistään.

Hirveän vaivan näin kun pari lankaa päättelin ja sain vihdoin kuvattua nämä sukat.

Malli on Embossed Leaves ja lankana Dropsin Fabel. Ylistyslaulua voin lauleskella sekä mallille että langalle. Oli mukavaa neulottavaa. Suosittelen.

Tein sukat lähes täysin ohjeen mukaan ja kerrankin tuli tosi hyvin istuvat sukat. Mallikerta on varsin helppo näyttävyyteensä nähden.

Voisin tehdä joskus toisenkin parin. Valkoiset on aika herkikset.

Viimeistelyä vailla olisi useampikin neule, mutta juuri nyt ei se homma nappaa yhtään. Uusien neuleiden houkutus on aivan liian suuri.

Blogi paran yksinäisyyttä selittää sekin, että olen metsästänyt juuri oikeansävyistä keltaista sukkalankaa. Metsätysretkellä on mukaan tarttunut yhtä jos toista...

Valitettavasti orastava syysflunssa katkaisi metsästysretkeni, mutta kunhan tästä toivun, operaatio Keltaisen Sukkalangan Metsästys jatkuu.

Tunnustuksia

Angelique ja Paella muistivat minua tunnustuksella. Tässäpä näitä vastauksia nyt tulee.

1. Lempiväri
Vaihtelee. Neulomisen myötä olen löytänyt värit elämääni. Ennen käytin pukeutumisessa lähinnä mustaa, nykyään paljon muitakin värejä. Vihreän eri sävyt kiehtovat aina. Kausittain saan pakkomielteen johonkin väriin. Tällä hetkellä wanted-väri on keltainen, jota minulta ei löydy varastoista!

2. Lempiruoka
Kaikki äidin tekemät. Paistettu lohi ja poronkäristys menevät aina.

3. Minne haluaisin matkustaa
Olen huono matkailija. En saa lähdetyksi minnekään. Haaveilen kyllä matkustavani. Olen kaupunkilomailija. New York olisi kiva kokea.



1.Suosikkiväri:  ks.edellinen tunnustus

2. Suosikkieläin: jostakin syystä tulee mieleen vain orava:)

3. Suosikkinumero: 7

4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi

5. Facebook vai Twitter: Face

6. Intohimosi: langat

7. Saada vai antaa lahja: molemmat

8. Suosikkikuvio: eipä taida olla semmosta

9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai (jos vapaa)

 10. Suosikkikukka: tulppaani

Tunnustukset taitavat olla kiertäneet jo melkoisella osalla neulebloggareista. Jos lukijoissa on joku, jolta jompikumpi tunnustus puuttuu, nappaa nyt tunnustus tästä mukaasi.

Uskokaa tai älkää, mutta tässä putiikissa alkaa olla viimeistelyä vailla olevia neuleita. Bloggausta niistä tulee kunhan viimeistelykeiju on vieraillut.

Edellisen postauksen haisulilangat haisevat edelleen ahkerasta tuulettamisesta huolimatta. Onneksi kaksi muuta varastossa majailevaa vironvillavyyhtiä ei haiskahda niin pahasti kuin parvekelangat. Myytävänä olisi siis 292 grammaa 8/2-vahvuista vironvillaa.

Pöh

Pitäisi kai yrittää pitää edes jotakin positiivisuuslinjaa yllä tässä blogissa, mutta kun se vaan on niin väärin ja mälsää: mulla on lomaviikko menossa ja pystynkö neulomaan/virkkaamaan/ompelemaan? No en. Kesäflunssasta asti vaivanneet niska- ja hartiakivut pamahtivat uuteen nousuun, kun loman aloituksen kunniaksi pidin vähän käsityöpainotteisempaa päivää. Nyt ei siis mikään työ etene, eikä edes neuleblogien lukeminen oo kivaa, koska se vain nostaa neulekuumetta.

Ennen niskojen jämähtämistä ehdin mm. pilata yhden hameentekeleen ja aloittaa Petunian.

Huivia varten kaivelin lankakaapistani esille Tallinnasta rahdatut villat. Kerittynä oli yksi vyyhti, joka ei kylläkään ole Tallinnasta, vaan olen tuon muistaakseni ostanut ihan Nordiasta. Epäilen langan olevan Pirtin Kehräämön tuotoksia. Petua oli niin mukava neuloa, että sain innostuksen alkaa kerimään Tallinnan ostoksiakin.

Voi elämä, mille nuo langat haisee! Vyyhdillä haju ei ollut niin vahva, mutta kerittynä tämä vyyhti muutti asumaan parvekkeelleni. Voiko tuolle hajulle tehdä jotain? Hajuakin pahempi ongelma on se, että olen selvästikin allerginen kyseiselle langalle. Kerittyäni vyyhdin olen saanut todella kutisevaa ihottumaa käsiini. Kääk! Hanskat kädessä ja pyykkipoika nenässäkö tuo pitäis neuloa? Kaksi vyyhtiä olis tätä samaa tuoksusarjaa vielä jemmassa. Ärsyttää ihan suunnattomasti. En tajua, miksi tuo Pirtin Kehräämön lanka ei aiheuta samoja ongelmia. Olenko allerginen virolaisille lampaille? Kysyn vaan. Ja mitä minä nyt noille villoille teen?

Loppukevennyksenä vielä kuvaa pesukoneestani löytyneistä...hmm...olioista. Tarttiskohan vähän katsoa, mitä sinne heittelee.