Talviunilla

Helsingissä on talvi. Lunta on enemmän kuin laki sallii ja lääkärit määrää. Ja lisää sen kun tulee taivaan täydeltä. Lumi/kylmyys/pimeys saavat minut kaipaamaan talviunta. Töihin raahautumisessa on jo kylliksi, vapaa-ajallani olen ihan sohvan vanki.

Onneksi joulu on pian. Minulla on pari päivää vapaata joulunpyhien lisäksi. Saa relata oikein kunnolla. Ehkä neulominenkin alkaisi taas kiinnostaa. Jonkinlaista neulelamaa kun on pidellyt jo pitemmän aikaa. Lamasta huolimatta olen kuitenkin neulonut koko ajan jotakin. Äidin joululahjapakettiin valmistui sukat ja kälylleni kaulaliina. Niin hip hei, sain siis valmiiksi yli puolen vuoden kaulaliinaprojektini. Ensi vuoden neuletapaamisiin täytyy keksiä jotakin uutta.

Angelique71 heitti minulle haasteen. Pyrin vastaamaan siihen piakkoin (lue: kunhan voin käyttää toistakin aivosoluistani:D)

Vasemmalla ylhäällä: työn alla tekniikkakokeilusukat
Vasemmalla alhaalla: kälyn lahjahuivi (ihana väri ei toistu oikein)
Oikealla ylhäällä: äidin lahjasukat
Oikealla alhaalla: neuleiden joulu alkaa matkalla

Viikon varrelta

Itsenäisyyspäivä on alkanut lumisateessa. Mainio sää jäädä sisälle lukemaan ja neulomaan. Tällaiset ilmat ovat kauniita katsoa, mutta eivät juuri houkuta ulkoiluun.

Viime viikon suurin urakka oli The Matto. Kudoin siis elämäni ensimmäisen maton. Aikaa oli tosi vähän ja ehkä siksi tuli vähän suorituspaineita enkä päässyt samanlaiseen meditatiiviseen tilaan kuin poppanaa kutoessa. Valmista tuli kuitenkin. Tosin mattoon tuli noin miljoona virhettä, mutta eikös se ole sitä käsityön leimaa:D

Joululahjoja metsästäessäni bongasin leluhyllystä itselleni lelun. En tiedä vekottimen oikeaa nimeä (kuvassa oikeassa yläkulmassa), mutta se on siis kehikko, johon voi pujotella lankaa tyyliin kangaspuut. Haaveilen löytäväni sellaiset lasten pienet kangaspuut, jotka minulla oli itselläni lapsena. Vielä ei ole tullut kaupoissa vastaan. En tiedä, valmistetaanko niitä edes enää. Joululahjat ovat kyllä pahasti vaiheessa. Kaupoista kun löytyy enemmänkin pientä kivaa itselle ja lahjaneuleet edistyvät kovin hitaasti. Äitin lahjussukat ovat edistyneet kantapään verran. Jumbon neuletapaamisessa neuloin säälihuiviani ja tajusin, että se voisi olla lahja kälylleni. Kälyni kadotti kaulahuivinsa Tampereen messuilla, joten siitä idea lahjaan. Säälihuivin lanka on ihanan väristä ja pehmeää, joten se sopii hyvin lahjaksi Säälihuivinimitys tulee lähinnä siitä, että huivi on jäänyt ikuisuustyöksi, joka tekee minulle seuraa neuletapaamisissa.

Huikea kädentaitoviikkoni sai kruununsa eilen sunnuntaina kun leivoin perinteiset Itsenäisyyspäivän joulutortut. Valmistaikina ja -täyte edustavat minun keittotaitoni huipentumaa. Ei siis pelkoa, että tästä muodostuisi ruoka- tai leivontablogi. Eiköhän pääasiassa neuleissa pysytä, vaikka viime aikoina onkin ollut jonkinlaista neulebläähiä ilmassa. Kyllähän ideoita olisi ja lankaa, mutta kun ei ole aikaa ja mistään ei oikein meinaa tulla mitään. Ehkä se on vain tämä pimeys ja pakolliset joululahjakuviot. Positiivista on se, että jos saan säälihuivin neulottua joululahjaksi, jää enää vain yksi(!) ufo kummittelemaan ja pääsen aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä.

Myöhässä

Oli tarkoitus esitellä omat tanssikenkäni SYTYCK-porkkanakilpailussa. Oon näköjään myöhässä kilpailun suhteen, mutta pistänpä kuvat kuitenkin tänne. Eli täällä neulotaan (koska en jaksanut siivota, käsittelin kuvat rankemman kaavan mukaan):

Nojatuoli on kuin tehty neulontaan. Välillä neulon myös surffatessani.

Sohva on pieni, mutta tarpeeksi syvä, jotta siinä saa hyvän asennon.
Ei kuitenkaan ehkä se ergonomisin neulomispaikka.

Neuleet on edistäneet hitaasti. mutta hip hei: sain vihdoin Tiina-langan kirouksen selätettyä ja neuletakin osat ovat valmiit. Vielä kun joku ne yhdistäis... Ensi viikolla vapaa-aika kuluu kyllä käsitöiden merkeissä, mutta neuleet tuskin edistyvät. Matonkudontavuoroni on ensi viikolla ja sitä varten on tällä viikolla ostettu matonkuteita ja keritty niistä jättimäisiä palleroita.

Messusaalis

Sitkeä flunssa, pimeys ja arki ovat viime aikoina hallinneet elämääni. Neulomisellekaan ei tunnu jäävän aikaa ja aina on pimeä. Kesken on ikuisuustyöksi venähtänyt neule Novitan muinaisesta kampajalangasta Tiinasta. Langan väri on tietty musta. Elokuussa kun työtä aloittelin, ajattelin saavani mustan langan kulutettua ennen kuin pimeys on jatkuvaa, mutta yhä vain samaa neuletta kitkutan. Onneksi enää puuttuu puoli hihaa. Lankaa on inhaa neuloa, koska se päästää väriä. Käteni ovat ihan mustat kun neulon.

Marraskuun ankeutta vastaan on hyvä keino taistella pienellä piristysmatkalla Tampereen Kädentaidot messuille. Matkaseurana oli Virpi ja Seija. Onnistuimme tietty hieman eksymään matkalla Pirkkahallille, mutta onneksi Virpin mies toimi oppaanamme puhelimitse ja pääsimme perille. Tungos messuilla oli huikea, mutta kummasti sitä vaan lankaa kertyi mukaan.

Cascaden 220- lankaa ostin paidallisen verran. Törmätessäni Cascade-seinämään olin ihan myyty: mitkä värit! Valinnanvaikeus olikin suuri, mutta päädyin lopulta kauniiseen vihreää. Dropsin Alpacassa on aika samaa sävyä ja siitä väänsinkin kerran neuleen, joka oli niin täys susi, että harmittaa edelleen. Uuusintayritys nyt sitten samasta värimaailmasta, mutta paksummalla langalla.  Cascaden lisäksi lankasaaliiseeni kertyi sukkalankoja ja yksi varsin edukas sukkakirja Hobbooksilta. Messusaalis pysyi ihan kohtuudessa. Olisin sallinut itselleni pahemmankin repsahduksen, mutta messutungos vei sen verran voimia, että ostosvimma pysyi hanskassa.

Shoppaamisesta en pääse eroon ensi viikollakaan, sillä etsinnän alla on kuteet tulevaan mattooni. Toivottavasti aikaa olisi myös neuloa. Ainakin tuo ikuisuustyö olisi saatava loppuun ja joulupukin pajallakin pitäisi vähän tehostaa toimintaa. SYTYCK on tällä hetkellä jäissä. En tiedä, miten proggistani jatkaisin.

Vilautuksia

Sairasloma jatkuu ja aivot ovat narikassa. Käsitöiden suhteen on aika hiljaista, koska en nyt jaksa oikein keskittyä mihinkään. Mutta vilauttelenpas vähän kuvatuksia viime aikojen tekeleistäni.

Ensiksikin SYTYCK-projektini toinen osio: huivi. Tätä tuli vissiin neulottua kynttilänvalossa, hajamielisenä ja nukuksissa. Ohjehan on ihan yksinkertainen, mutta silti onnistuin enemmän kuin kerran poimimaan silmukat väärästä reunasta. Huivin aloitus näyttää hassulta, muualla virheet tasoittuvat. Silmukoidenpoimimista tuli ainakin harjoiteltua ja sainkin ihan suht hyvää jälkeä aikaiseksi (ainakin välillä). Voisin tehdä tällaisen toisenkin. Huiviksi tämä oli yllättävän kivuton neulottava. Tai ehkä kokeilen dominoneuletta.

Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta puikoilleni on päätynyt Kesävoi-kaulahuivi. Aloitin neulomisen Ilun Myyrmäen kirjastovierailun aikoihin. Huivi on päättelyä ja pingotusta vaille valmis. Ikuisuusongelmani: mihin neuleet sopivat pingotettavaksi tässä asunnossa? Himoitsisin sellaista lasten koottavaa leikkialustaa pingotusalustaksi, mutta sellaista ei ole sattunut silmiini kaupoissa.

Lopuksi kuva omasta Wurm-pipostani. En jaksanut printata ohjetta, mutta lukaisin sen läpi ja tein oman versioni Purosta. Piposta tuli hassunnäköinen, mutta silleen hyvällä tavalla hassu. Luultavasti näyttäydyn tämän kanssa julkisestikin (toisin kuin SYTYCK-baskerini).

Saikkuni aikana on ollut aikaa lueskella neuleblogeja. Ihailen taidokkaiden käsitöiden lisäksi kuvia. Pakko yrittää kehittää jotakin noiden karseiden parvekekuvien sijalle. Tänään en jaksanut myöskään vaivautua minkäänlaiseen kuvankäsittelyyn, joten värit ovat mitä ovat. Neulebloggaaminen vaatii yllättävän paljon työtä, taitoa ja daideellista silmää.

Vikaa päässä vai pipossa?

Joopa joo, tämä postaus pitää sisällään karmean totuuden toisesta SYTYCK-neuleestani. Valitan, että kuvat on vielä normaaliakin enemmän hanurista, mutta olen kipeänä enkä jaksa välittää.

SYTYCK-projektini starttasi siis Novitan Puro-baskerilla. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että baskerin yläosasta ei tullut pyöreä. Jatkoin kuitenkin neulomista ja hetken näyttikin jo ihan hyvältä. Neuloin ihan ohjeen mukaan joustinneuleesen asti. Koska päähineestä näytti tulevan minulle ihan liian iso, vähensin silmukoita ennen joustinneuleen alkamista (en nyt tietenkään enää muista kuinka monta silmukkaa kavensin). Vähennetyillä silmukoilla sitten porskuttelin vaaditut senttimäärät joustinneuletta ja päättelin.

Sitten ei muuta kun myssy päähän ja peilin eteen järkyttymään. Säästän lukijani kauhistutavilta kuvilta, joissa myssy on päässäni. En tee tätä kiltteyttäni vaan siksi, että itse on hemmetin vaikea kuvata päätään (plus että sairaana en oo hehkeimmilläni...)



Ilman päätä baskeri on ihan ok-näköinen, mutta päässäni se on ihan kauhea. Jos taitan resorin kahtia niin kuin ohjeessa sanotaan, näyttää myssy epäonnistuneelta väinämöistätihatulta. Ilman resorin taittamista tekele ei ole niin hassun hatun näköinen vaan vähän oudohko nuorison sukka-päässä -malli.

Joo joo, pitäis neuloa mallitilkkuja ja blokata ja vaikka mitä. Oon kuitenkin pikku hiljaa tullut siihen johtopäätökseen, että vika ei välttämättä ookaan pipo(i)ssa vaan päässä. Kaikki pipot/baskerit/hatut näyttävät oudoilta päässäni.

Jatkan siis edelleen täydellisen päähäni rimmaavan pipomallin etsintää. Siihen asti päätäni koristavat hassut myssyt. SYTYCK-proggikseni pääsystä julkikäyttöön en uskalla vielä luvata mitään.

SYTYCK jatkuu osaltani kaulahuiviosuudella, jossa - yllätys yllätys - on siinäkin kohdattu vastoinkäymisiä. Ongelmista huolimatta nämä neuleet ovat olleet tosi hauskoja neulottavia ja olen ihan rakastunut ainaoikein-neuleeseen.

Tekosyy

Tässäpä tämän viikon tekosyy, miksi aika on ollut kortilla.

Menin tänä syksynä Työväenopiston kangaspuukurssille ja tällä viikolla oli minun aikani kutoa elämäni ensimmäinen poppana. Onneksi itse kutominen on ei ollut niin mysteeristä kuin kangaspuiden virittäminen kutomiskuntoon. Selvisin urakastani suht kunnialla, mutta vapaa-aika meni muutaman päivän ajan kokonaan kangaspuiden äärellä. Kutomisessa on jotain samanlaista rauhoittavaa kuin neulomisessakin. Pahat saumat jäädä siis tähänkin hommaan koukkuun.

SYTYCK-projektia en kiireestä huolimatta ole hylännyt tällä viikolla. Kannustavista kommenteista kiitos. Pingostusvinkkiä en tietenkään huomioinut (tämähän on vain popping&logging -haaste, hah), vaan virkkasin viimeisen sauman "pyörylään" ja poimin silmukat. Siitäpä sitten aloin taas neulomaan ja pienenä vinkkinä voin kertoa, että lopputulemassa väinämöinen kohtaa jaakko kolmosen. Esittelen tuotostani seuraavassa  postauksessa, sillä näissä valaistusolosuhteissa ei irtoa minkäänlaista kuvaa mun kamerallani.

Keksin uuden pyör(e)än

SYTYCK-projektini starttasin viime sunnuntaina heti kun lupa oli. Intoa puhkuen ryhdyin hommiin. Puroa on ihan mukava neuloa ja telkkarista tuli mukavasti hömppää. Baskerin ohje oli helppo ja mikäpä siinä oli neuloessa. Pala seurasi toistaan.

Hetkeksi tuudittauduin kuvittelemaan, että tämä projekti on ihan iisi. Karu totuus iski neulottuani viimeisen palan ja tarkasteltuani tekelettäni tarkemmin. Jos baskerin yläosan on tarkoitus olla pyöreä, niin minä olen keksinyt uuden pyöreän.

Omasta mielestäni seurasin ohjetta ihan kiltisti. Jotain oon kuitenkin mitä ilmeisimmin tehnyt päin mäntyä.

...kele. Ja minähän en pura.

En asu parvekkeella

Huomasin blogiani tarkastellessani, että kaikki blogin kuvat on kuvattu parvekkeellani. Asuntooni kuuluu parvekkeen lisäksi muutakin, mutta valaistusolosuhteet ovat ainakin toistaiseksi olleet parhaimmat parvekkeella. Asuntoani ei voi luonnehtia valoisaksi ja kamera tykkää ottaa räpsyjä lähinnä kesällä ulkotiloissa. Parvekekuvavaltaisuudesta huolimatta tämänkin postauksen kuvat ovat juuri sieltä. Lupaan vielä yllättää ja kuvata jossakin muuallakin.

Syy parvekekuvaukseen on tämä.

Valitan heikkoa kuvaa, mutta kysessä on siis virkattu pipo. Lankana Novitan wool-sävylanka ja koukkuna tutusti 3,5. Virkkasin ensin reunakaistaleen ja poimin siitä silmukat pipoon. Kahdessaosassa tehty pipo, selvää SYTYCK-vaikutteisuutta siis.

Muutoin on kyllä SYTYCK-valmistautuminen mennyt ihan poskelleen ja nyt on vähän semmoinen soitelleen sotaan -fiilis. Hollowood-viikot loppuvat tänään. Minulla viikot menivät hillittömään malliselailuun, josta sain kaikkea muuta kuin haasteeseeni sopivia ideoita. Toinen tekosyy saamattomuuteeni on oma proggikseni "Kuluta varastolankat". Kun halvalla sai -löytöjä on ihan liikaa ja olen keväästä asti ahkeroinut sillä saralla. Tällä hetkellä Novitan kampanjalanka Tiina työllistää minua. Ostin aikoinaan kilon mustaa Tiinaa, kun halavalla sai (ostin muitakin värejä, mutta niistä on vain jämät). Tiina on tosi nihkeää neulottavaa, vaikka onkin sitten pidettävänä mukavantuntoista.

Mainitsenko vielä työn ja muun harrastustoiminnan, että saan startata finaaliin näin onnettomasti valmistautuneena? Minun SYTYCK-työni tulee olemaan baskeri/huivisetti uusimmasta Novitasta ja vieläpä ohjeen mukaisilla langoilla. Eli siitä mennään mistä aita on matalin. Toisaalta onnittelen itseäni, kun kerrankin olen valinnut haasteen maltilla ja käytettävissä olevan ajan arvioiden. Palapeittoprojektit saavat odottaa yhä edelleen.

Finaalityön ajattelin aloittaa heti kun finaali starttaa, sillä seuraavat kaksi viikkoa ovat täynnä ohjelmaa ja haluan saada työn alkuun. Täytyykin lähteä siis penkomaan puikkovarastoa ja tekemään tilaa sohvalle.

Piti vähän leikkiä, sori.

Ei edistystä

Tällä viikolla neulontaan ei ole jäänyt juuri aikaa. Muutaman hassun rivin neuloin kaulahuivia Jumbon neuletapaamisessa. Ideointi SYTYCK-neuletta varten on myös ollut varsin jähmeää. Olen kyllä saanut miljoona ideaa ja innostusta malleja kahlatessani, mutta mikään ei oikein tunnu sopivan saamaani haasteeseen. Hyvin on siis haaste minulle heitetty kun normineulomukseni eivät oikein osu kyseiseen kategoriaan.

Uusimmasta Novita-lehdestä bongasin mallin numero 35: Purosta neulotut baskeri ja kaulaliina, jotka muodostuvat kolmioista. Tässä voisi olla malli haasteeseeni. Erityisesti hassu baskeri viehättää. Tupsu ei oikein ole minua, mutta voisihan sitä vähän revitellä. Katsellaan nyt vielä. Puro on lankana kyllä mukavantuntoista, mutta nuhjautuu helposti. Toisaalta jos valitsisi sen, ei tarvitsisi alkaa kauheasti langan kanssa säätämään. Hollywood-viikot kun uhkaavasti huristelevat ohitseni ilman, että mitään tunnun saavan aikaiseksi.

Parit päättelytyöt sain tehtyä tällä viikolla, joten jotakin valmistakin on esiteltävänä.

Tavissukat. Lankana Hot Socks Marrakesch. Puikot kolmosen.
Sukkasatoon.

Virkattu kaulahuivi. Koukku 3,5.
Lankana joku Nordiasta ostettu Puron oloinen, mutta ohuempi lanka, 100 g. Vyötteet kadoksissa.

Mietintämyssy?

SYTYCK-haasteen saamisen jälkeen ajatukset ovat askarrelleet sen parissa aivan uskomattoman paljon - silloinkin kuin pitäisi ajatella jotakin ihan muuta. Olen käyttänyt myös ihan mielettömästi aikaa kahlaten kirjoja, lehtiä ja nettiä sitä oikeaa projektia etsiessäni.

Ihan ensimmäisenä haasteen kuultuani ajattelelin "mikä ihana tekosyy aloittaa ikuisuustyöksi venyvä peittoprosessi". Olen nimittäin ihan hulluna virkattuihin ja neuloittuihin peittoihin. Kärsivällisyyteni ei vain tahdo riittää niin isoihin ja pitkäaikaisiin projekteihin. Pari pientä peittoa olen saanut virkattua ja muistaakseni muutama vuosi sitten neuloin lahjaksi vauvanpeiton. Peittoproggiksissa kärsivällisyyshaasteen lisäksi ongelmaksi muodostuu mulle yleensä, miten saisi palat siististi kiinni toisiinsa. Saumatekniikka kun ei ole oikein koskaan ollut mulla hallussa. Nyt olisikin siis hyvä sauma [sanaleikki, hah] opetella siistien saumojen teko.

Toki saumojen ompelua riittää muuallakin kuin palapeitoissa. Dropsin ohjeista löytyy neuletakkeja ja -puseroita, joihin neulotaan useampia erimallisia paloja, jotka sitten yhdistetään. Harmi, että kaikki ohjeet näyttävät olevan Fabel-langalle. Ohuesta langasta neuloen tuskin ehtisin tämän haasteen aikarajoissa edes päästä viimeistelytyöhön.

Järki yrittää siis kaikenmaailman peittohaaveiden lomaan sanoa, että valitse nyt hyvä nainen joku vähän pienempi projekti. Tänä syksynä mulla on vapaa-aika vähissä, kesken on useita töitä ja jonossa vielä useampi (ja joulupukin apulaiseksikin olen ajatellut heittäytyä). Järkevämpää olisi siis valita projektiksi kokoluokkaa pipo, kaulaliina, tossut.

Haaste voisi olla myös jotain muuta kuin paloja. Voisin keskittyä viimeistelyyn, mikä mulla jää aina puolitiehen. Paitsi että voisin opetella siistien saumojen teon, voisin keskittyä yksityiskohtiin: taskuihin, erikseen neulotttaviin napituslistoihin, resoreihin, huppuihin, jälkikäteen tehtäviin kirjailuihin ja koristuksiin, kiinnityssysteemeihin. Ehkäpä to do -listaltani löytyisi tähän joku sopiva työ. Tässäkin täytyy varoa liian isoa projektia, jotta viimeistelyyn jäisi aikaa. Ehkä joululahja veljenpojalleni Herra Kolmeveelle...

Tai ehkäpä sittenkin opettelen uuden tekniikan: konttineuleen, dominoneuleen (en edes tiedä näiden eroja?!). Plussaa olisi, jos langat työhön löytyisivät omasta lankavarastostani, joka ei enää mahdu minnekään tässä asunnossa.

Mietittävää siis vielä riittää. Onneksi aikaakin on vielä. Kyllä se tästä.

Haaste

Voi että sain pahan haasteen. Viimeistely on minulle myrkkyä ja uusien tekniikoiden opettelu yhtä tuskaa. Haasteeni SYTCK:ssä siis on Popping & Locking. Lainaan tanssityylin kuvausta:

Yksi liike kerrallaan. Moduulineulonta on sinun tyylisi. Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan. Neulot pieniä kappaleita kerrallaan yhdistäen joko neuloen tai ompelemalla… riippuu sinusta. Kappaleiden kokoaminen, yhdistäminen ja ompeleminen ovat omat taiteenlajinsa ja sinä olet siinä mestari. Olet ehkä dominoneuloja tai viimeistelyekspertti...?

Olen innoissani ja kauhuissani. Pääni lyö tyhjää ja samalla miljoona kuvaa ja ideaa sinkoilee päässäni. Tätä täytyy miettiä...

kuvalahde

Sillä välin

Olen muistanut, että bloggaaminen on minulle yllättävän vaikeaa. Ei ole muka aikaa, ei ole hyviä valokuvia, ei sanottavaa.

Kuitenkin olen ehtinyt neuloa sukat Sukkasatoon. Lankana Novitan Jussi, koska ohuemmat sukkalangat kiukuttelivat minulle. Valmiina on myös keltainen myssy (langat tosin päättelemättä). Lankana Menitasta bongattu Madil Loden.

Olen ollut kuuntelemassa Ilua Myyrmäen kirjastossa.

Neuleena oli Kesävoita.

Suomalaisen Kirjakaupan alesta ostin kirjoja.

Lankaakin on tullut ostettua (taas).

Nyt odotan jännityksellä omaa SYTYCK-haastettani.

Kuka menneitä muistaa?

Muistelin menneitä SYTYCK:iä varten. Harmi, että parissa viime muutossa olen poistanut niin paljon neuleita. En ole koskaan jaksanut pitää kirjaa neuleistani missään - en blogissa enkä Ravelryssä. Yritän parantaa tapani tämän projektin aikana.

Mutta nyt kavalkaadi neuleitani.

Viime aikoina olen neulonut paljon sukkia. Nyt Sukkasadon alettua sukkia ei tietenkään synny...

Perussukkaa teen eniten. Mallineuleita otan myös ohjeista, mutta muuten seuraan harvoin ohjetta kokonaan. Olen tosi laiska opettelemaan mitään uutta tekniikkaa. Sen takia sukissani on lähes poikkeuksetta aina se sama kantapää ja kärkikavennukset, jotka olen oppinut tekemään.

Kerran olen tehnyt sukat kärjistä alkaen. Muutoin aina aloitan varresta.

Käsialani on löysä, joten kaikista ohuimmat sukkalangat eivät oikein meinaa toimia.





Neulon lähinnä itselleni. Joskus annan lahjaksi huiveja ja lapasia. Pari vauvanpeittoa on myös mennyt lahjaksi. Virkkaus sujuu jotenkuten.





Kaikki neuleeni tuppaavat olla vähän sinne päin. Olen suurpiirteinen ja huolimaton. En jaksa seurata monimutkaisia ohjeita. Jossakin vaiheessa sorrun aina sooloilemaan. Haaveilen istuvista neuletakeista ja -paidoista. Viime aikoina sillä rintamalla on tullut pelkkiä susia. Nyt on rimakauhu. Ihailen myös kauniiden pitsihuivien ja kirjoneuleiden tekijöitä. Voi kun minäkin jaksaisin/osaisin.

Nautin neulomisesta. Rakastan värejä ja materiaaleja. On ihanaa katsella toisten töitä blogeissa, Ravelryssä ja lehdissä. On mahtaavaa haaveilla, mitä itse tekisi seuraavaksi ja seuraavaksi ja seuraavaksi...

On ihan liian kivaa ostaa lankaa...


Neulonta rentouttaa (paitsi niskoja ja harteita).

Thö Blogi

Innostuin tänä syksynä mukaan sekä Sukkasatoon että So You Think You Can Knit -haasteeseen, joten tuli aika perustaa blogi. Joskus muinoin yritin pitää neuleblogia, mutta kovin nopeasti se kuoli. Nyt haastankin itseni pitämään blogia ainakin SYTYCK-proggiksen loppuun asti eli 9.1.2011.

Ensimmäinen blogituskakin on jo koettu: on muuten himputin vaikea keksiä blogille nimi!

Ai niin, SYTYCK:ssa olen Hip Hop.