Ostettuani ompelukoneen minulle on avautunut kokonaan uusi maailma. Blogit, käsityölehdet yms. tulee tarkasteltua nyt aivan uudesta näkövinkkelistä. Ja miten ihanaa onkaan kangaskaupoissa kiertely. Ja kokonaan uudet nettikaupat. Kas pitäähän sitä jonkinlaista varastoa ylläpitään, jos vaikka inspiraatio iskee. Välillä on nimittäin käynyt niin, että ompeluinnostuksen iskiessä ei ole ollut sopivaa kangasta kotona. Minä kun olen lähinnä tähän asti tehnyt ompeluharjoituksia kamaliin kappaverhoihin, joita haalin alesta parilla eurolla.
Oppimateriaalia onkin kulunut, sillä voi itku että ompelu on vaikeaa. Kaavoista ja ohjeista en ymmärrä mitään ja pelkästään suoran sauman ompelu on uskomattoman vaikeaa. Kunnioitukseni kaikkia ompelutaitoisia kohtaan on noussut ihan uusiin ulottovuuksiin.
Meikäläisen luonteiselle suurpiirteiselle hätähousulle ompelu tarjoaa pientä luonnekasvatusta. Pienenkin kassin ompelu vaatii uskomattoman paljon työtä ja tarkkuutta, jotta siitä tulisi hyvännäköinen. Itse ompeluprosessi viekin pienen ajan koko siitä mittaa-piirrä-leikkaa-nuppineuloita-yms. -maratonista, mitä ompelu todella oikein on.
Toisaalta on tosi mukavaa huomata, kun oppii tai oivaltaa jotain uutta. Tähän mennessä (vielä) ei kuitenkaan mitään suuria riemuvoittoja ole saavutettu, mutta havaintoja on kertynyt runsaasti:
- jos homma vaikuttaa yksinkertaiselta pikkujutulta, se ei tod. näköisesti sitä ole
- ompelu on senttipeliä, joskus jopa millimetripeliä
- ompelussa kaikki sinnepäin -teot näkyvät satakertaisina
- mittaa hyvä nainen
- kaavoja ei kannata lähteä muuttelemaan jos taitoa ei ole
- leikattua kangasta ei enää ehjäksi saa
- alalanka loppuu aina viime metreillä
- kangaslaadut käyttäyvät eritavalla, aivan kuten lankalaadutkin
- ompelu vaatii tilaa ja etekin kaavoja piirrellessä ja leikatessa työasento on vähintääkin mielenkiintoinen
- keskeneräisten töiden säilytys on hankalaa
- ompelu vie tuhottomasti aikaa
- mitä ihanampi kangas, sen todennäköisemmin työ epäonnistuu
- ompelusession jälkeen täytyy yleensä imuroida
Kaikesta vaivannäöstä palkitaan todennäköisesti pilalle leikatulla kankaalla ja itkupotkuraivareilla.
Onneksi voi aina palata tuttuun ja turvalliseen neulomiseen ja virkkaamiseen. Työtä voi kuljettaa mukana, samalla voi katsella telkkaria ja seurustella muiden kanssa, ja aina voi tehdä vain pari riviä.
(no joo, siis periaatteessa - "neulon vain pari riviä ja lähden töihin". just just.)
4 kommenttia:
Aivan ihanaa tekstiä ja niin tuttua! Ostin itsekin ompelukoneen, jotta sain pojalle muokattua housut kipsijalan päälls ja kuinkas kävikään, niin helppo pikku juttu näyttää isolta kurttuiselta saumalta, jossa edes kappaleen toisiinsa yhdistettävät sivut eivät ole saman pituiset, vaikka leikkasin vain sivusauman auki kaupasta ostetuista housuista. Ymmärrän siis tuskasi.
Hih, niin totta. Eurokankaan alesta keväällä hankitut lakanakankaat odottavat yhä ompelua, samoin kesällä kotipaikkakunnan kangaskaupan loppuunmyynnistä tehdyt heräteostot (niistä pitäisi tulla neulepussukoita) ja ompelukone odottaa huoltoon viemistä. Tosin ei taida kannattaa sekään, huomasin juuri että sen muovinen suojalaukkukin on vanhuuttaan halki. Miten muuten voikin olla, vastahan tuon hankin rippilahjarahoillani?? Nimim. Entinen himo-ompelija, joka joskus 20+ vuotta sitten teki melkein KAIKKI vaatteensa itse, ja nyt verhojen päärmäyskin on yhtä tuskaa.
Kuulostaa niin tutulta! :D :D Ilmankos mun ompelukoneeni kerää lähinnä vaan pölyä suojakupunsa päälle tuolla lipaston päällä...
Aivan ihana postaus jälleen kerran Hoo! Jos haluaa esim vaateompelua tehdä niin suosittelen työväenopiston ompelukursseja. Säästyy rahaa ja vaivaa kun joku neuvoo kuinka oikeasti pitää ommella. Mä olin monta vuotta kurssilla, enkä vielkään saa aina kaikkea hyvin ommeltua. Ja hihojen istutus, se on jotain se!
Lähetä kommentti