SYTYCK

Niinpä niin. Ei ole paljon SYTYCK-loppuraporttiin kirjoiteltavaa. Into oli huikea kun mukaan lähdin. Perustin jopa tämän blogin, jotta saatoin osallistua tempaukseen. Haaste sai minut puihin, enkä oikein koskaan päässyt innostumaan haasteestani. Viimeistelytekniikat ja pienissä paloissa neulominen ovat niin ei minua. Urheasti kuitenkin väkersin myssyn ja kaulaliinan haasteen hengessä. Pakko myöntää, että kummastakin on vielä langat päättelemättä. Eli ei tullut mitään käyttökamaa - ainakaan vielä.

Joululomalla yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarttua haasteeseen vielä kerran. Koska kaulaliinan neulominen oli itse asiassa ihan kivaa, päätin ottaa uusintakierroksen ja tehdä tällä kertaa huolellisemmin. Yritykseksi se kuitenkin jäi. Joululomareissulle mukaan ottamani lanka (vironvillaa) oli ihan liian karkeaa, eikä värikään miellyttänyt. Kaulaliinan sijasta reissulta kotiutui jättimäinen kirjanmerkki. Se ainakin on toistasiseksi järkevin käyttötarkoitus tuolle luirulle.

Kuva kertoo kaiken SYTYCK-proggiksestani.

Että näin tällä kertaa. Parhaani tein, kuten urheilijat sen yleensä muotoilevat. Ylikuntoa vai alisuorittamista? Neulojan elämä on ihmeelistä.

Talviunilla

Helsingissä on talvi. Lunta on enemmän kuin laki sallii ja lääkärit määrää. Ja lisää sen kun tulee taivaan täydeltä. Lumi/kylmyys/pimeys saavat minut kaipaamaan talviunta. Töihin raahautumisessa on jo kylliksi, vapaa-ajallani olen ihan sohvan vanki.

Onneksi joulu on pian. Minulla on pari päivää vapaata joulunpyhien lisäksi. Saa relata oikein kunnolla. Ehkä neulominenkin alkaisi taas kiinnostaa. Jonkinlaista neulelamaa kun on pidellyt jo pitemmän aikaa. Lamasta huolimatta olen kuitenkin neulonut koko ajan jotakin. Äidin joululahjapakettiin valmistui sukat ja kälylleni kaulaliina. Niin hip hei, sain siis valmiiksi yli puolen vuoden kaulaliinaprojektini. Ensi vuoden neuletapaamisiin täytyy keksiä jotakin uutta.

Angelique71 heitti minulle haasteen. Pyrin vastaamaan siihen piakkoin (lue: kunhan voin käyttää toistakin aivosoluistani:D)

Vasemmalla ylhäällä: työn alla tekniikkakokeilusukat
Vasemmalla alhaalla: kälyn lahjahuivi (ihana väri ei toistu oikein)
Oikealla ylhäällä: äidin lahjasukat
Oikealla alhaalla: neuleiden joulu alkaa matkalla

Viikon varrelta

Itsenäisyyspäivä on alkanut lumisateessa. Mainio sää jäädä sisälle lukemaan ja neulomaan. Tällaiset ilmat ovat kauniita katsoa, mutta eivät juuri houkuta ulkoiluun.

Viime viikon suurin urakka oli The Matto. Kudoin siis elämäni ensimmäisen maton. Aikaa oli tosi vähän ja ehkä siksi tuli vähän suorituspaineita enkä päässyt samanlaiseen meditatiiviseen tilaan kuin poppanaa kutoessa. Valmista tuli kuitenkin. Tosin mattoon tuli noin miljoona virhettä, mutta eikös se ole sitä käsityön leimaa:D

Joululahjoja metsästäessäni bongasin leluhyllystä itselleni lelun. En tiedä vekottimen oikeaa nimeä (kuvassa oikeassa yläkulmassa), mutta se on siis kehikko, johon voi pujotella lankaa tyyliin kangaspuut. Haaveilen löytäväni sellaiset lasten pienet kangaspuut, jotka minulla oli itselläni lapsena. Vielä ei ole tullut kaupoissa vastaan. En tiedä, valmistetaanko niitä edes enää. Joululahjat ovat kyllä pahasti vaiheessa. Kaupoista kun löytyy enemmänkin pientä kivaa itselle ja lahjaneuleet edistyvät kovin hitaasti. Äitin lahjussukat ovat edistyneet kantapään verran. Jumbon neuletapaamisessa neuloin säälihuiviani ja tajusin, että se voisi olla lahja kälylleni. Kälyni kadotti kaulahuivinsa Tampereen messuilla, joten siitä idea lahjaan. Säälihuivin lanka on ihanan väristä ja pehmeää, joten se sopii hyvin lahjaksi Säälihuivinimitys tulee lähinnä siitä, että huivi on jäänyt ikuisuustyöksi, joka tekee minulle seuraa neuletapaamisissa.

Huikea kädentaitoviikkoni sai kruununsa eilen sunnuntaina kun leivoin perinteiset Itsenäisyyspäivän joulutortut. Valmistaikina ja -täyte edustavat minun keittotaitoni huipentumaa. Ei siis pelkoa, että tästä muodostuisi ruoka- tai leivontablogi. Eiköhän pääasiassa neuleissa pysytä, vaikka viime aikoina onkin ollut jonkinlaista neulebläähiä ilmassa. Kyllähän ideoita olisi ja lankaa, mutta kun ei ole aikaa ja mistään ei oikein meinaa tulla mitään. Ehkä se on vain tämä pimeys ja pakolliset joululahjakuviot. Positiivista on se, että jos saan säälihuivin neulottua joululahjaksi, jää enää vain yksi(!) ufo kummittelemaan ja pääsen aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä.

Myöhässä

Oli tarkoitus esitellä omat tanssikenkäni SYTYCK-porkkanakilpailussa. Oon näköjään myöhässä kilpailun suhteen, mutta pistänpä kuvat kuitenkin tänne. Eli täällä neulotaan (koska en jaksanut siivota, käsittelin kuvat rankemman kaavan mukaan):

Nojatuoli on kuin tehty neulontaan. Välillä neulon myös surffatessani.

Sohva on pieni, mutta tarpeeksi syvä, jotta siinä saa hyvän asennon.
Ei kuitenkaan ehkä se ergonomisin neulomispaikka.

Neuleet on edistäneet hitaasti. mutta hip hei: sain vihdoin Tiina-langan kirouksen selätettyä ja neuletakin osat ovat valmiit. Vielä kun joku ne yhdistäis... Ensi viikolla vapaa-aika kuluu kyllä käsitöiden merkeissä, mutta neuleet tuskin edistyvät. Matonkudontavuoroni on ensi viikolla ja sitä varten on tällä viikolla ostettu matonkuteita ja keritty niistä jättimäisiä palleroita.

Messusaalis

Sitkeä flunssa, pimeys ja arki ovat viime aikoina hallinneet elämääni. Neulomisellekaan ei tunnu jäävän aikaa ja aina on pimeä. Kesken on ikuisuustyöksi venähtänyt neule Novitan muinaisesta kampajalangasta Tiinasta. Langan väri on tietty musta. Elokuussa kun työtä aloittelin, ajattelin saavani mustan langan kulutettua ennen kuin pimeys on jatkuvaa, mutta yhä vain samaa neuletta kitkutan. Onneksi enää puuttuu puoli hihaa. Lankaa on inhaa neuloa, koska se päästää väriä. Käteni ovat ihan mustat kun neulon.

Marraskuun ankeutta vastaan on hyvä keino taistella pienellä piristysmatkalla Tampereen Kädentaidot messuille. Matkaseurana oli Virpi ja Seija. Onnistuimme tietty hieman eksymään matkalla Pirkkahallille, mutta onneksi Virpin mies toimi oppaanamme puhelimitse ja pääsimme perille. Tungos messuilla oli huikea, mutta kummasti sitä vaan lankaa kertyi mukaan.

Cascaden 220- lankaa ostin paidallisen verran. Törmätessäni Cascade-seinämään olin ihan myyty: mitkä värit! Valinnanvaikeus olikin suuri, mutta päädyin lopulta kauniiseen vihreää. Dropsin Alpacassa on aika samaa sävyä ja siitä väänsinkin kerran neuleen, joka oli niin täys susi, että harmittaa edelleen. Uuusintayritys nyt sitten samasta värimaailmasta, mutta paksummalla langalla.  Cascaden lisäksi lankasaaliiseeni kertyi sukkalankoja ja yksi varsin edukas sukkakirja Hobbooksilta. Messusaalis pysyi ihan kohtuudessa. Olisin sallinut itselleni pahemmankin repsahduksen, mutta messutungos vei sen verran voimia, että ostosvimma pysyi hanskassa.

Shoppaamisesta en pääse eroon ensi viikollakaan, sillä etsinnän alla on kuteet tulevaan mattooni. Toivottavasti aikaa olisi myös neuloa. Ainakin tuo ikuisuustyö olisi saatava loppuun ja joulupukin pajallakin pitäisi vähän tehostaa toimintaa. SYTYCK on tällä hetkellä jäissä. En tiedä, miten proggistani jatkaisin.

Vilautuksia

Sairasloma jatkuu ja aivot ovat narikassa. Käsitöiden suhteen on aika hiljaista, koska en nyt jaksa oikein keskittyä mihinkään. Mutta vilauttelenpas vähän kuvatuksia viime aikojen tekeleistäni.

Ensiksikin SYTYCK-projektini toinen osio: huivi. Tätä tuli vissiin neulottua kynttilänvalossa, hajamielisenä ja nukuksissa. Ohjehan on ihan yksinkertainen, mutta silti onnistuin enemmän kuin kerran poimimaan silmukat väärästä reunasta. Huivin aloitus näyttää hassulta, muualla virheet tasoittuvat. Silmukoidenpoimimista tuli ainakin harjoiteltua ja sainkin ihan suht hyvää jälkeä aikaiseksi (ainakin välillä). Voisin tehdä tällaisen toisenkin. Huiviksi tämä oli yllättävän kivuton neulottava. Tai ehkä kokeilen dominoneuletta.

Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta puikoilleni on päätynyt Kesävoi-kaulahuivi. Aloitin neulomisen Ilun Myyrmäen kirjastovierailun aikoihin. Huivi on päättelyä ja pingotusta vaille valmis. Ikuisuusongelmani: mihin neuleet sopivat pingotettavaksi tässä asunnossa? Himoitsisin sellaista lasten koottavaa leikkialustaa pingotusalustaksi, mutta sellaista ei ole sattunut silmiini kaupoissa.

Lopuksi kuva omasta Wurm-pipostani. En jaksanut printata ohjetta, mutta lukaisin sen läpi ja tein oman versioni Purosta. Piposta tuli hassunnäköinen, mutta silleen hyvällä tavalla hassu. Luultavasti näyttäydyn tämän kanssa julkisestikin (toisin kuin SYTYCK-baskerini).

Saikkuni aikana on ollut aikaa lueskella neuleblogeja. Ihailen taidokkaiden käsitöiden lisäksi kuvia. Pakko yrittää kehittää jotakin noiden karseiden parvekekuvien sijalle. Tänään en jaksanut myöskään vaivautua minkäänlaiseen kuvankäsittelyyn, joten värit ovat mitä ovat. Neulebloggaaminen vaatii yllättävän paljon työtä, taitoa ja daideellista silmää.

Vikaa päässä vai pipossa?

Joopa joo, tämä postaus pitää sisällään karmean totuuden toisesta SYTYCK-neuleestani. Valitan, että kuvat on vielä normaaliakin enemmän hanurista, mutta olen kipeänä enkä jaksa välittää.

SYTYCK-projektini starttasi siis Novitan Puro-baskerilla. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että baskerin yläosasta ei tullut pyöreä. Jatkoin kuitenkin neulomista ja hetken näyttikin jo ihan hyvältä. Neuloin ihan ohjeen mukaan joustinneuleesen asti. Koska päähineestä näytti tulevan minulle ihan liian iso, vähensin silmukoita ennen joustinneuleen alkamista (en nyt tietenkään enää muista kuinka monta silmukkaa kavensin). Vähennetyillä silmukoilla sitten porskuttelin vaaditut senttimäärät joustinneuletta ja päättelin.

Sitten ei muuta kun myssy päähän ja peilin eteen järkyttymään. Säästän lukijani kauhistutavilta kuvilta, joissa myssy on päässäni. En tee tätä kiltteyttäni vaan siksi, että itse on hemmetin vaikea kuvata päätään (plus että sairaana en oo hehkeimmilläni...)



Ilman päätä baskeri on ihan ok-näköinen, mutta päässäni se on ihan kauhea. Jos taitan resorin kahtia niin kuin ohjeessa sanotaan, näyttää myssy epäonnistuneelta väinämöistätihatulta. Ilman resorin taittamista tekele ei ole niin hassun hatun näköinen vaan vähän oudohko nuorison sukka-päässä -malli.

Joo joo, pitäis neuloa mallitilkkuja ja blokata ja vaikka mitä. Oon kuitenkin pikku hiljaa tullut siihen johtopäätökseen, että vika ei välttämättä ookaan pipo(i)ssa vaan päässä. Kaikki pipot/baskerit/hatut näyttävät oudoilta päässäni.

Jatkan siis edelleen täydellisen päähäni rimmaavan pipomallin etsintää. Siihen asti päätäni koristavat hassut myssyt. SYTYCK-proggikseni pääsystä julkikäyttöön en uskalla vielä luvata mitään.

SYTYCK jatkuu osaltani kaulahuiviosuudella, jossa - yllätys yllätys - on siinäkin kohdattu vastoinkäymisiä. Ongelmista huolimatta nämä neuleet ovat olleet tosi hauskoja neulottavia ja olen ihan rakastunut ainaoikein-neuleeseen.