Maakuntamatkailua

Terveisiä Espoon Soukasta.

Viime viikkon matalapaineolo enteilikin sairastumista. Kuume nousi nopeasti korkeuksiin, mutta onneksi paraneminen oli pikaista. Ehdin vielä viettää loppu viikon töissä. Piristin itseäni viikon päätteeksi vierailemalla Menitan Outletissa Soukan ostarilla. Lähdin siis ostamaan ohutta pellavalankaa kangaspuilla tehtävää pyyhettä varten. Vähän tarttui muutakin mukaan... Onneksi en sortunut ylettömästi, vaan nautin ostosreissustani hyvillä mielin. Lisää tällaista.

Neulonutkin olen. Yhdet sukat valmistuivat.

Kylymä

Tämän viikon piti olla rentouttava. Tällä viikolla piti jäädä aikaa neulomiselle. Tämä viikko ei ollut sellainen kuin piti. Olen edelleen todella ärtynyt ja uusi viikko vaanii jo ovella.

Olen yrittänyt päästä pahasta tuulesta shoppaamalla.

Neulomalla. Edes jotain valmista, jei.

Mutta ei auta. Tässä mielentilassa voikin sitten vaikka mietiskellä, miksi on paljon hauskempaa aloittaa uusia töitä kuin neuloa entisiä, ostaa uutta lankaa kuin neuloa vanhoja, haalia lisää ohjeita kun vanhat on toteuttamatta, neuloa kaikkea ei niin tarpeellista kun pitäisi neuloa tarpeeseen.

Jotta tämä postaus ei olisi toivottoman negatiivinen ruikutus, täytyy todeta, että sää on suosinut neuleiden käyttöä.

Että semmonen viikko se.

Rentouttava harrastus?

Pari viime viikkoa on tuntunut siltä, että olen aina vain töissä - tai työmatkalla. Työmatkat kun ovat taas viime aikoina olleet kauniisti sanottuna haastavia (pysäkeillä ja asemilla odotellessa olen kyllä käyttänyt vähemmänkin kauniita sanoja). Onneksi työmatkailun lomassa olen ennättänyt pariin käsityöaiheeseen tapahtumaankin. Neuleharput juhlistavat vallan kakulla yksivuotista Jumbon tapaamista. Neuletapaamisessa tulikin sitten neulottua viime aikojen lähes ainoat silmukat.

Taito-lehti ja Ilona Ilu Korhonen vierailivat Myyrmäen kirjastossa Lainan päivänä. Valitettavasti velvollisuudet vähän häiritsivät tämän tapahtuman seuraamista. Lankaa onnistuin kuitenkin tietty ostamaan. Ihanaa ilulaista lankaa tuli mukaan vaikka yritin pinnistellä ostolakossa.

Käsityöstressi meinasi puskea päälle, kun jostakin syystä lupauduin ottamaan ensimmäisen kudontavuoron kurssilla. Langanostoon jäi aikaa yks ainut ilta. Tuskailin lankahyllyjen äärellä pitkään ja hartaasti miettimässä värivalintaa villahuopaani. Loimi on kuusivärinen ja ajattelin käyttää kahta eriväristä kudetta. Olen niin aloittelija kudonnassa ja varsinainen väripuusilmä, että en osaa hahmottaa miltä värit yhdessä näyttävät. Päädyin lopulta valkoiseen ja pinkkiin(!!!!) huopalankaan.

Villahuovan kudonta onkin sitten ollut yhtä tuskien taivalta. Käsialani on milloin liian löysää ja milloin liian tiukkaa. Koko ajan pitäisi huomioida miljoona asiaa ja aina jotakin jää huomaamatta. Olen viettänyt runsaasti aikaa purkamalla, mutta silti virheitä löytyy (ja yksi emämoka). Tämä on kudontataidoilleni ihan äärisuoritus. Kaikista mokista huolimatta olen kyllä ylpeä siitä, että olen osannut tehdä tämän pikkuisen huovan. Voi kun olis enemmän aikaa niin tätä ei tarvitsisi tehdä väsyneenä ja kiireellä.

Pari viikkoa olen siis ollut aina menossa, joten ensi viikon vapaa-ajan aion pyhittää digiboksin hömpän katsomiseen ja neulomiseen. Ärsyttää kun mikään ei valmistu ja haluaisin aloittaa vain uusia töitä. Erityisesti olen tällä hetkellä iskenyt silmäni Greenfield-cardiganiin. Mulla on kyllä ollut periaate, että ei kahta isoa neuletta yhtä aikaa... (pienistä ei puhuta mitään). Neuleblääh on vaihtunut ideaähkyksi. Tahtoo kaiken ja heti. Lisäksi tunnen selviä vieroitusoireita, koska en ole kierrellyt lankakaupoissa aikoihin (huopalankojen täsmäiskua ei lasketa, koska kävin katsomassa vain kudontalankoja).

Työväenopistolla kerin vyyhdit vyyhdinpuiden ja kerijälaitteen avulla. Ihastuin homman helpouteen ja mietiskelen mistäköhän sellaiset itselle saisi. Kerijälaitteita olen joskus nähnyt myynnissä, mutta vyyhdinpuita en koskaan. Jos ja kun Neuleharput matkailevat keväällä Tallinnan lankaparatiiseihin, olisikohan siellä moisia myytävänä halvemmalla kuin täällä?

Sitä sun tätä

Tällä viikolla:

Olen ihmetellyt, miksi minulle ei yleensä nouse kuumetta vaan päinvastoin alilämpöilen. Koko viikon oli vetelä olo ja lämpötila alhaalla. Koska muita oireita ei ollut, raahauduin urheasti töihin. Vapaa-aika kuluikin sitten suurin piirtein vaakatasossa.

Onneksi olo on kohentunut viikonloppuna. Yksi kappale sukkaa on valmistunut. Tämä lanka ei halunnut valmistua minkään mallin mukaan, joten desing on jälleen omasta päästä. Vielä kun joku tekis toisen samanlaisen.

Olen ollut koko tammikuun ostamatta lankoja. Hurraa! Nyt iski kuitenkin vakava lankapula (nauru seis). Ihan totta. Olen silmäillyt muutamia sukkamalleja, jotka vaatisivat ohutta vaaleaa lankaa. Minun lankani ovat joko aika tummia tai liian kirjavia. Ainut vaalea sukkalanka on Nallea, ja se on tarkoitukseen ihan liian paksua. Olen viime aikoina neulonut pääsääntöisesti ihan ohuista sukkalangoista ja nyt Nalle-vahvuus tuntuu tosi paksulta. Outoa. Ennen Nalle tuntui ohuelta langalta.

Ja tähän loppuun vielä todistusaineistoa. Tällä viikolla leivoin pannukakkua. Rasti seinään. Siitä tuli ihan syötävää. Toinen rasti seinään.

Yleisön pyynnöstä

Kiitos kaikille edellistä postausta kommentoideille. Nyt voin ainakin sanoa, että jatkan tätä blogin pitämistä  yleisön pyynnöstä :D Ja tietenkin mukavaa saada kommentteja, vaikka ymmärrän vähän liiankin hyvin jos ei kommentoi. Seuraan itse valtavaa määrää blogeja ja tosi harvoin tulee kommentoitua.

Tämän viikon teemana minulla on tuntunut olevan keskeneräisyys. Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä jotenkin vaiheessa niin työ- kuin yksityiselämänkin puolella. Neulerintamalla olen saattanut pari työtä viimeistelyä vaille tilaan. Katsotaan nyt kuinka pitkään lankojen päätteleminen tällä kertaa kestää. Sukista tuli sitä paitsi liian pienet, joten ne menevät lahjaksi äidille.

Kävin pikaisesti parvekkeella kuvaamassa ylläolevan kuvan. Samalla ihmettelin parvekkeen sotkuisuutta ja bongasin lisää keskeneräisyyksiä. Syksyn aikana kudotut matto ja poppana odottelevat yhä edelleen viimeistelykeijua. Uutta on tulossa silläkin rintamalla. Kevään aikana olisi tarkoitus kutoa villahuopa ja pellavapyyhe. Vähän kyllä kauhistuttaa, mistä revin aikaa niiden kutomiseen. Neulonta on siitä mukavampaa, että sitä voi tehdä omaan tahtiin. Neulepuolella taitaa seuraavaksi työksi startata sukkaprojekti, sillä ainoa (!) keskeneräinen neule on tällä hetkellä Isoveli-neuletakki. Se ei kylläkään tule valmistumaan ihan hetkeen.

SYTYCK-projektin loppusinetiksi on vielä todettava, että olen ottanut käyttöön projektin tuotokset kaulaliinan ja myssyn. Vaikka moitin aluksi myssyä kauheaksi, ei se sittenkään ole hullumpi. Aika tavaran kaupihtelloo, hah!

Mitä blogilla tehdään?

Rakastan blogien lukemista. Se on yksi aikaavieviä harrastuksiani. Itse en taida olla mikään bloggari, sillä postausten tekeminen tuntuu aina jotenkin vaivalloiselta. Hävittääkään en kuitenkaan halua tätä blogia, jonka loin SYTYCK-projektia varten.

Aloin innoissani neulomaan uutta Baktusta. Se vain alkoi jossakin vaiheessa vaikuttaa kovin tutulta. Omistan jo samanvärisen Baktuksen, tosin eri langasta. Tein lopulta minibaktuksen.

Siivosin vuoden alussa omaa Ravelry-tiliäni ja päätin alkaa pitää kirjaa töistäni siellä. Yritän jopa saada kuvat tekeleistäni tällä kertaa. Minun Ravelry-projektini kun ovat tähän asti olleet kuvattomia. Ravelryssakin on näköjään kuvien laittamista monipuolistettu ja helpotettu sitten niiden aikojen, kun viimeksi yritin sinne kuviani laittaa.

Tämä Baktus Ideanan Mohair Lux -langasta valmistui jo viime vuonna. Langat sain pääteltyä eilen.

Eli mitä tehdä blogilla, jota ei halua kuopata, mutta joka ei kuitenkaan toimi myöskään neuleiden kirjanpitona? Mitään ihmeellistä ja jännää sanomista käsitöistä tuskin tulen keksimään. Tätä probleemaa olen pyöritellyt mielessäni. Työperäistä blogiani on paljon helpompi päivittää, koska siinä on selkeä aiherajaus ja tehtävä.

Pähkäilyni tulos on, että blogista tulee käsitöihin painottuva blogi, jossa kuitenkin on muutakin arkipäivän höpinää ja kuvaa. Tämä siksi, että pelkkien valmiiden neuleiden esitteleminen tekee tästä blogista kovin hiljaisen ja itselleni tylsän päivitettävän. Bloggaustiheys varmaan tulee vaihtelemaan, mutta edelleen yritän pitää tämän hengissä.

SYTYCK

Niinpä niin. Ei ole paljon SYTYCK-loppuraporttiin kirjoiteltavaa. Into oli huikea kun mukaan lähdin. Perustin jopa tämän blogin, jotta saatoin osallistua tempaukseen. Haaste sai minut puihin, enkä oikein koskaan päässyt innostumaan haasteestani. Viimeistelytekniikat ja pienissä paloissa neulominen ovat niin ei minua. Urheasti kuitenkin väkersin myssyn ja kaulaliinan haasteen hengessä. Pakko myöntää, että kummastakin on vielä langat päättelemättä. Eli ei tullut mitään käyttökamaa - ainakaan vielä.

Joululomalla yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarttua haasteeseen vielä kerran. Koska kaulaliinan neulominen oli itse asiassa ihan kivaa, päätin ottaa uusintakierroksen ja tehdä tällä kertaa huolellisemmin. Yritykseksi se kuitenkin jäi. Joululomareissulle mukaan ottamani lanka (vironvillaa) oli ihan liian karkeaa, eikä värikään miellyttänyt. Kaulaliinan sijasta reissulta kotiutui jättimäinen kirjanmerkki. Se ainakin on toistasiseksi järkevin käyttötarkoitus tuolle luirulle.

Kuva kertoo kaiken SYTYCK-proggiksestani.

Että näin tällä kertaa. Parhaani tein, kuten urheilijat sen yleensä muotoilevat. Ylikuntoa vai alisuorittamista? Neulojan elämä on ihmeelistä.