Toinen ihmetyksen aiheeni on se ikuinen: miten näitä keskeneräisiä on aina näin paljon. Löysin taas yhden ufon kaapista lisää. Viime kesänä aloitettu virkkaustyö on kevään kunniaksi päässyt takaisin päivänvaloon. Vielä ei ole mitään haisua, mitä siitäkin sitten tulee.
Keskeneräisiä huokaillessani olen mietiskellyt muutenkin ufojen anatomiaa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vaikka joskus jonkun työn tekeminen loppuun asti kestää iäisyyden, voi siitä silti tulla aivan ihana ja pidetty käyttövaate. Ja hetken huumassa nopeasti neulottu työ taas ei ikinä päädy käyttöön. Koskaan ei tiedä miten käy. Ehkä siksi yritänkin sinnikkäästi saada valmiiksi nekin neuleet, joita neuloessa ei pahemmin mihinkään flow-fiiliksiin pääse.
Ihmetellä täytyy myöskin tuota langan tuloa. Ufo-virkkauksestani oli virkkuukoukku hukassa. Lähdin sitä ostamaan Lankamaailma Nordiaan. Ovat ryökäleet alkaneet myydä Noron sukkalankaa. Sorruin ostamaan elämäni ensimmäisen Noro-kerän. Niin että tuli virkkuukoukulle hintaa. Perinteikkäästi Nordiasta lähti mukaan myös pari kerää lankaa kaupanpäällisiksi. Niitä keriä onkin kertynyt to-del-la paljon mulle. Vissiin pistäytynyt turhan usein kaupassa.
2 kommenttia:
No niin Hoo, nyt voidaan korkata yhdessä elämän ekat Norot. Mullaki on yks kerä just sukkalankaa.... Ja neulo ne Nordian kylkiäislangat sinne Villaa ylle-keräykseen niin pääset niistäkin!
Mielenkiinnolla odotan miten pian rouvat Hoo ja Virpi ovat Noro-koukussa :D. Itse en ole uskaltanut ostaa vielä sitä ensimmäistäkään kerää... ja ne Nordian hirvityskylkiäissukkalangat marinoituvat mulla tuolla lankalaatikossa, en sitten kirveelläkään keksi mitä niistä tekisi ja miten saisi itsensä edes koskemaan niihin. Mikäs tuo Villaa ylle -juttu muuten on, pitänee tutustua???
Lähetä kommentti