Pöh

Pitäisi kai yrittää pitää edes jotakin positiivisuuslinjaa yllä tässä blogissa, mutta kun se vaan on niin väärin ja mälsää: mulla on lomaviikko menossa ja pystynkö neulomaan/virkkaamaan/ompelemaan? No en. Kesäflunssasta asti vaivanneet niska- ja hartiakivut pamahtivat uuteen nousuun, kun loman aloituksen kunniaksi pidin vähän käsityöpainotteisempaa päivää. Nyt ei siis mikään työ etene, eikä edes neuleblogien lukeminen oo kivaa, koska se vain nostaa neulekuumetta.

Ennen niskojen jämähtämistä ehdin mm. pilata yhden hameentekeleen ja aloittaa Petunian.

Huivia varten kaivelin lankakaapistani esille Tallinnasta rahdatut villat. Kerittynä oli yksi vyyhti, joka ei kylläkään ole Tallinnasta, vaan olen tuon muistaakseni ostanut ihan Nordiasta. Epäilen langan olevan Pirtin Kehräämön tuotoksia. Petua oli niin mukava neuloa, että sain innostuksen alkaa kerimään Tallinnan ostoksiakin.

Voi elämä, mille nuo langat haisee! Vyyhdillä haju ei ollut niin vahva, mutta kerittynä tämä vyyhti muutti asumaan parvekkeelleni. Voiko tuolle hajulle tehdä jotain? Hajuakin pahempi ongelma on se, että olen selvästikin allerginen kyseiselle langalle. Kerittyäni vyyhdin olen saanut todella kutisevaa ihottumaa käsiini. Kääk! Hanskat kädessä ja pyykkipoika nenässäkö tuo pitäis neuloa? Kaksi vyyhtiä olis tätä samaa tuoksusarjaa vielä jemmassa. Ärsyttää ihan suunnattomasti. En tajua, miksi tuo Pirtin Kehräämön lanka ei aiheuta samoja ongelmia. Olenko allerginen virolaisille lampaille? Kysyn vaan. Ja mitä minä nyt noille villoille teen?

Loppukevennyksenä vielä kuvaa pesukoneestani löytyneistä...hmm...olioista. Tarttiskohan vähän katsoa, mitä sinne heittelee.





Ompeluoppeja

Ostettuani ompelukoneen minulle on avautunut kokonaan uusi maailma. Blogit, käsityölehdet yms. tulee tarkasteltua nyt aivan uudesta näkövinkkelistä. Ja miten ihanaa onkaan kangaskaupoissa kiertely. Ja kokonaan uudet nettikaupat. Kas pitäähän sitä jonkinlaista varastoa ylläpitään, jos vaikka inspiraatio iskee. Välillä on nimittäin käynyt niin, että ompeluinnostuksen iskiessä ei ole ollut sopivaa kangasta kotona. Minä kun olen lähinnä tähän asti tehnyt ompeluharjoituksia kamaliin kappaverhoihin, joita haalin alesta parilla eurolla.

Oppimateriaalia onkin kulunut, sillä voi itku että ompelu on vaikeaa. Kaavoista ja ohjeista en ymmärrä mitään ja pelkästään suoran sauman ompelu on uskomattoman vaikeaa. Kunnioitukseni kaikkia ompelutaitoisia kohtaan on noussut ihan uusiin ulottovuuksiin.

Meikäläisen luonteiselle suurpiirteiselle hätähousulle ompelu tarjoaa pientä luonnekasvatusta. Pienenkin kassin ompelu vaatii uskomattoman paljon työtä ja tarkkuutta, jotta siitä tulisi hyvännäköinen. Itse ompeluprosessi viekin pienen ajan koko siitä mittaa-piirrä-leikkaa-nuppineuloita-yms. -maratonista, mitä ompelu todella oikein on.

Toisaalta on tosi mukavaa huomata, kun oppii tai oivaltaa jotain uutta. Tähän mennessä (vielä) ei kuitenkaan mitään suuria riemuvoittoja ole saavutettu, mutta havaintoja on kertynyt runsaasti:

•  jos homma vaikuttaa yksinkertaiselta pikkujutulta, se ei tod. näköisesti sitä ole
• ompelu on senttipeliä, joskus jopa millimetripeliä
• ompelussa kaikki sinnepäin -teot näkyvät satakertaisina
• mittaa hyvä nainen
• kaavoja ei kannata lähteä muuttelemaan jos taitoa ei ole
• leikattua kangasta ei enää ehjäksi saa
• alalanka loppuu aina viime metreillä
• kangaslaadut käyttäyvät eritavalla, aivan kuten lankalaadutkin
• ompelu vaatii tilaa ja etekin kaavoja piirrellessä ja leikatessa työasento on vähintääkin mielenkiintoinen
• keskeneräisten töiden säilytys on hankalaa
• ompelu vie tuhottomasti aikaa
• mitä ihanampi kangas, sen todennäköisemmin työ epäonnistuu
• ompelusession jälkeen täytyy yleensä imuroida



Kaikesta vaivannäöstä palkitaan todennäköisesti pilalle leikatulla kankaalla ja itkupotkuraivareilla.

Onneksi voi aina palata tuttuun ja turvalliseen neulomiseen ja virkkaamiseen. Työtä voi kuljettaa mukana, samalla voi katsella telkkaria ja seurustella muiden kanssa, ja aina voi tehdä vain pari riviä.

(no joo, siis periaatteessa - "neulon vain pari riviä ja lähden töihin". just just.)

Sukkajupinaa

Kuten kuvasta näkyy pari sukkia on valmistunut. Malli on Hermione's Everyday Socks. Ihan mukava malli, mutta silti näiden sukkien vääntäminen oli jotenkin tuskaa. Tällä kertaa ongelma oli langasssa, tai oikeastaan värissä. Araucania Ranco Multya olen ennenkin käyttänyt ja ihan tyytyväinen olen ollut. Nyt rupesi kuitenkin väritys tökkimään jo ensimetreillä. Vyyhdillä lanka oli oikein nättiä. Kerittynäkin siedättävää. Ajattelin, että väri on vähän kuin vesivärisekamelska. Vesivärimielikuva kaikkosi valitettavasti nopeasti neuloessa. Mielikuvakseni muodostui raaka jauheliha. Ihan tosi. Valitettavasti kamerani ei osaa toistaa värejä oikein, mutta uskokaa pois - ihan kuin ois raakaa jauhelihaa työstänyt. Mielikuva hiukkasen vaikutti työn mielekkyyteen. Sukkia tulikin neulottua puoltoista kuukautta.

Olen muuten vihdoin löytänyt kamerastani vitkalaukaisijan. No viis vuottahan tää kamera vasta on ehtinyt mulla olla :D Löytö tapahtui ihan vahingossa, mutta valitettavasti sukkakuvat eivät kyllä parane löydönkään jälkeen. Naapureilla on vain entistä hauskenpaa kun kekkaloin parvekkeella hyppimässä kameran edessä.

Selätettyäni Jauhelihasukkakirouksen tartuin Dropsin Fabeliin tarkoituksena tehdä perussukat kärjestä aloittaen. En oikein saanut päätettyä, tekisinkö sukat itselleni vai äidilleni, joten lopputulos ei sovi oikeastaan kummallekaan. Tosi motivoivaa neuloa toista sukkaa.

Tälläkin kertaa kohtasin lievää väripahoinvointia. Fabelin siniset ja vihreät ovat kyllä ihan kivat, mutta miksi, oi miksi, joka sukkalankaan pitää upottaa noita miesten kalsariraitoja? Vastustan.

Koska Fabel on mukavaa neulottavaa, niin jatkoin samalla linjalla. Väriyökötysten estämiseksi valitsin kuitenkin yksivärisen langan, valkoista. Malliksi valikoitui Embossed Leaves Favorite Socks -kirjasta. Tästäkään kirjasta ei ole tullut neulottua mitään, vaikka mallit on aivan ihania. Pitäisi kai haastaa itseni neulomaan sukkia omistamistani kirjoista (ja tässähän ei lainkaan ole kysymys siitä, että minun ja tulostimeni välillä on pieni välirikko...).

Nyt malli on kiva, lanka on hyvä ja väri on passeli, mutta mutta... Puikot tökkii. Koska mallissa on hemmetisti silmukoita ja minun käsialani väljä, valitsin kakkosen puikot. Joku vain oli syönyt kahdet kakkosen puikot. Olin onneksi ostanut sellaiset myös Tallinnan reissulta, joten eikun neulomaan. Tallinnasta tuodot Addin puikot olivat kuitenkin metallia ja jotenkin oudot. Silmukat luistelivat koko ajan puikoilta ja hermot oli mennä. Vähän aikaa tuskailtuani löysin ihan tavispuikot kokoa 2,25. Niillä mennään ja kivaa on.

Nyt on sukkaputki kuitenkin lamassa, sillä keittiönpöydälleni on muuttanut kone, joka vie aikani ja jämäyttää niskani.

Kesäkuvia

Kesäloma alkoi pienellä kotimaanmatkailukierroksella. Tiskirättien virkkaaminen oli oikein oivaa matkailuseuraa ja niitä syntyikin sen verran, että laskuissa menin jo sekaisin. Tietenkään en ottanut kuvia kaikista ja osa jäi jo lahjuksiksi reisuun varrelle. Kymmenkunta rättiä taisi kaiken kaikkiaan syntyä.

Pieni virkkauskriisikin tuli koettua, kun tipautin virkkuukoukun käsistäni ja se tipahti lattialautojen välistä terassin alle. Meinasi siinä virkkuut loppua, mutta isä pelasti tilanteen irrottelemalla vähän lautoja ja kaivelemalla virkkuukoukkuni takaisin minulle, jei.

Ja yhtään lankaa en reissusta ostanut - ettäs tiiätte. Lomaa on tosin jäljellä, joten vaara lankashoppailuun on edelleen suuri. Toistaiseksi olen ostanut vain mansikoita, katsellut taivasta ja nautiskellut vapaudesta





Kesätarjotin

Blogi on näköjään taas hyytynyt helteeseen. Minä olen siirtynyt virkkaamaan tiskirättejä. Lisäksi olen sortunut ostamaan lisää puuvillalankaa. Saa nauraa. Onneksi loma alkoi, joten on aikaa keskittyä lankavaraston tuhoamiseen.

Helle pehmentää pään

Niksineuloja täällä hei! Miten voin olla avuksi?

Ongelma: Ostin Tallinnasta puuvillalankaa, enkä tykkää neuloa puuvillaa. Mitä teen?

Vastaus: Virkkaa.

Ongelma: Olen ostanut niin paljon lankaa, että itseäkin ajoittain ahdistaa, kun langat eivät sovi minnekään.

Vastaus: Kokeile ensiavuksi hajasijoittaa langat eri puolille asuntoa. Varasto tuntuu pienemmältä kun kaikki langat eivät ole kerralla katsottavissa. Voit yrittää hajasijoittaa lankoja myös esim. työpaikalle tai ystävien luokse. Pidemmällä tähtäimellä kannattaa hankkia ns. rikas sponsori tai voittaa lotossa, sillä viime kädessä langat tarvitsevat lisää tilaa.

Ongelma: En saa viimeisteltyä töitäni ja ne jäävät siksi käyttämättä.

Vastaus: Kerää viimeistelyä odottavat yhteen kasaan ja toivo Viimeistelykeijun vierailua.

Ongelma: Aina joku työ ufoutuu.

Vastaus: Katso ylläoleva vastaus, paitsi odota Ufokeijua.

Ongelma: Ei ole mitään mielenkiintoista raportoitavaa blogiin. Mistä kirjoittaisin?

Vastaus: Laajenna näkemystäsi kädentaidoista. Tähän ei kuitenkaan kannata turvautua turhan usein. Ketään tuskin kiinnostaa leipomistaidottoman bloggailijan leivontavinkit, jotka aina alkavat sanoilla: "Mene kauppaan ostamaan valmistaikinaa"



Niksineulojan parhaat vinkit uusintana joka kanavalla niin pitkään kun helle pehmentää pään, kitosh.

Tallinnan keikka

Tämän vuoden Tallinnan lankamatka on reissattu. Hauskaa oli tälläkin kertaa, välillä jopa hysteerisen hauskaa...

Lankatuliaisten lisäksi toin itselleni reissulta kesäflunssan, joka on saanut olon ihan veteläksi. Onneksi lankoja jaksaa silitellä tautisenakin. Ja voi veljet, lankoja me todella ostimme.

Oma lankasaaliini oli 2492 grammaa eli keskitason hamsteri loppupeleissä olin. Mutta mitä sitä tulinkaan ostaneeksi. Nykyäänhän en juuri neulo villapaitoja/takkeja, koska niistä on tullut liikaa mörvelöitä. Ennen matkaa sanoinkin "Älkää antako minun ostaa villapaitalankoja. Viime reissunkin villapaitalangat on yhä neulomatta". Nooo, minä menin ja ostin langat kahteen paitaan. Ja vaikka puuvillan neulomista inhoan, toinen kilon satseistani on puuvillaa. Järki hoi! Vironvillojen osto ei myöskään kuulunut suunnitelmiini. Edellisetkin on käyttämättä. Mutku ne värit. Ja ku muutkin osti, niin.

Matkakäsityönä oli edellisenä iltana paniikissa aloitettu kaulaliina, jonka kanssamatkustajat ystävällisesti nimesivät Ranskan lipuksi. Kaulaliinamäärä lisääntyi matkalla muutenkin, sillä voitin arvonnasta Baktuksen ja lisäksi nappeja.

Pakko on lankamäärästä huolimatta todeta, että ei kaduta. Eräiden Karnaluksissa hiplaamieni lankojen ostamatta jättämistä sen sijaan kadun. Parantumaton lankahamsteri kun olen. Mahtava reissu oli kaiken kaikkiaan. Odotan jo seuraavaa.