Miten tämä toimii?

Nooh, pyyhkäistäänpäs enimmät pölyt tästä blogista.

Minä en kuulemma enää bloggaa. No sehän ei todellakaan pidä paikkaansa: vastahan minä taisin tuossa viime syyskuussa käydä päivittämässä. Ei se määrä , vaan laatu :D No tosipuheessa tämä bloggaaminen tuntuu olevan mulle jotenkin tosi vaikeaa. Ensinnäkin blogger ilmoittelee mulle koko ajan jotain error-juttuja, mitä en koskaan kohtaa päivittäessäni työblogia. En tiedä mistä oikein kiikastaa. Toiseksi kun ei vaan tunnu olevan mitään sanottavaa ja se valokuvaus.... Omia tekeleitä olen nyt kuvannut pariinkin kertaan, jotta olisi jotakin kuvitusta tähän blogiin, mutta kuvat saavat minut suistumaan epätoivoon. Tänäänkin yritin kuvata yhtä huivia. Otin ainakin miljuuna kuvaa eri paikoissa ja eri säädöillä. Tuloksena ei kuitenkaan ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Se pistää kyllä miettimään koko touhun mielekkyyttä.

Mutta täällä siis taas olen. Blogataan nyt kesäloman kunniaksi vaikka. Olen lueskellut melkoisen kasan blogeja viime aikoina - lomalla kun on aikaa. Seuraan neuleblogien lisäksi muitakin. Aina silloin tällöin havahdun, kun huomaan jonkun bloggarin hävinneen. Ennen ahkerasti päivittyvä blogi on hylätty ihan noin vain ilman selityksiä. Jotkut taas pistävät tietoisesti ja tiedottaen pisteen bloggaamiselle. Huomaan kaipaavani monia blogeja, joita ei enää päivitetä. Varsinkin jonkun pitkään seuratun blogin näivettyminen harmittaa. Ihan kuin olisin menettänyt kaverin, vaikka en koko bloggaajaa olisikaan ikinä tuntenut IRL.

Ylläolevista jorinoista huolimatta en lupaa ja vanno alkavani tästä lähtien päivittämään blogiani yhtään sen tihempään kuin tähänkään asti. Enkä vanno, etteikö tämä blogi tästä kuukahtaisi. Mutta kun täällä kerran ollaan niin julistetaan nyt se tärkein. Poissaoloni blogista kertyi rapiat yhdeksän kuukauden pituiseksi. Tuloksena ei tullut tyttöä, ei poikaa  - vaan ihan ensimmäinen Wollmeiseni.

Sain tämän kauan kaivatun Wollikseni ensimmäisen kerran syliini eilen neulojien grillipippaloissa. Tänään olen jo kuolannut lisää koluamalla Ravelrya. Kiitos diilerini Drucilla.

Kyllä, jäin kerrasta koukkuun.

Sadonkorjuu

Välillä tuntuu, että neuleita ei valmistu koskaan. Sitten iskee taas kausi, että niitä tulee kuin sieniä sateella. Valmistuneiden neuleiden esittelyn blogissa tuppaa estämään Viimeistelykeijun vierailun puutteen lisäksi valokuvaamisen vaikeus. Ei ole ollut oikein inspistä kuvaamiseen ja parvekkeella pikaisesti napsaistut kuvat ovat usein täysin kammottavia. Jotta täällä kuitenkin tulisi esiteltyä joitakin kätteni töitä, pläjäytän esille viimeistelemättömät, pingottamattomat ja huonosti kuvatut neuleeni. Olkaapas hyvä.

Tästä piti tulla Willow Cowl. No eipä tullut. Tästä tuli tämmönen möökö, joka päässä on hyvä säikyttää naapuruston lapset.

Tästä piti tulla virkattu jakku Novitan ohjeella. No eipä tullut. Jo alussa aloin sooloilemaan ja lankani oli huomattavasti paksumpaa kuin ohjeessa. Jossakin kohtaa ohjetta hyppäsin pari strategisesti tärkeää kavennusriviä jne. jne. Olen siis onnistunut virkkaamaan liian ison muodottoman laatikon. Mutta hei, virkattu ja vieläpä puuvillalangasta. Olen ylittänyt itseni kaksin verroin, jee. Rowanin Handknit Cotton on puuvillalangaksi aivan ihanaa. Sitä on ilo virkata, koska se ei säikeenny helposti. Väri on muuten enempi violettiin menevä kuin kuvista voi päätellä. Kamerani värintunnistuskyky on aika rajoitettu. Bonusilona on se, että käytin heti keväällä Tallinnasta ostamani puuvillalangan. Ens keväänäkin on siis lupa sortua.

Tämä on Diagonal Lace Scarf, vaikka kuvasta sitä ei voi päätellä. Huivien kuvaaminen on... Ihmeen vaivattomasti syntyi tämä huivi. Mallikerta on niin yksinkertainen, että pystyin neulomaan neuletapaamisissakin. Ehkä puuvilla ei enää ole pahin viholliseni.

Tämä on melkein Petunia. Lankaa vain oli liian vähän koko ohjeen noudattamiseen, joten lopussa meni soveltamisen puolelle. Kuten kuvasta näkyy, huivi on edelleen pingottamatta.  Kierrokset olivat lopussa ihan älyttömän pitkiä ja nurjien silmukoiden maraton oli koitua kohtalokseni.

Olen ainaoikeinnainen. Suuri rakkauteni on huivien puolella on Baktus. Tämä on herra ties kuinka mones versio. Lanka oli kerrassaan ihanaa. Onnekseni sitä on kohtalaisen vaikea päästä Suomessa hamstraamaan.

Että tämmöinen satokausi tällä kertaa. Olen kaivellut taas esille tammikuussa aloittamani Isoveli-jakun. Hihat puuttuu, mutta tavoitteeni on jatkaa sadonkorjuuta tällä neuleella.

Blogi parka

[Varoitus: Postaus sisältää kuvia, joita ei ole käsitelty mitenkään, runsaasti lankapornoa ja flunssaisen bloggaajan tylsyyttä.]

Joku on ollut tuhmana. Jättänyt blogin ihan yksin. Ei ole kuvannut valmistuneita neuleita, ei ole raportoinnut tekemisistään.

Hirveän vaivan näin kun pari lankaa päättelin ja sain vihdoin kuvattua nämä sukat.

Malli on Embossed Leaves ja lankana Dropsin Fabel. Ylistyslaulua voin lauleskella sekä mallille että langalle. Oli mukavaa neulottavaa. Suosittelen.

Tein sukat lähes täysin ohjeen mukaan ja kerrankin tuli tosi hyvin istuvat sukat. Mallikerta on varsin helppo näyttävyyteensä nähden.

Voisin tehdä joskus toisenkin parin. Valkoiset on aika herkikset.

Viimeistelyä vailla olisi useampikin neule, mutta juuri nyt ei se homma nappaa yhtään. Uusien neuleiden houkutus on aivan liian suuri.

Blogi paran yksinäisyyttä selittää sekin, että olen metsästänyt juuri oikeansävyistä keltaista sukkalankaa. Metsätysretkellä on mukaan tarttunut yhtä jos toista...

Valitettavasti orastava syysflunssa katkaisi metsästysretkeni, mutta kunhan tästä toivun, operaatio Keltaisen Sukkalangan Metsästys jatkuu.

Tunnustuksia

Angelique ja Paella muistivat minua tunnustuksella. Tässäpä näitä vastauksia nyt tulee.

1. Lempiväri
Vaihtelee. Neulomisen myötä olen löytänyt värit elämääni. Ennen käytin pukeutumisessa lähinnä mustaa, nykyään paljon muitakin värejä. Vihreän eri sävyt kiehtovat aina. Kausittain saan pakkomielteen johonkin väriin. Tällä hetkellä wanted-väri on keltainen, jota minulta ei löydy varastoista!

2. Lempiruoka
Kaikki äidin tekemät. Paistettu lohi ja poronkäristys menevät aina.

3. Minne haluaisin matkustaa
Olen huono matkailija. En saa lähdetyksi minnekään. Haaveilen kyllä matkustavani. Olen kaupunkilomailija. New York olisi kiva kokea.



1.Suosikkiväri:  ks.edellinen tunnustus

2. Suosikkieläin: jostakin syystä tulee mieleen vain orava:)

3. Suosikkinumero: 7

4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi

5. Facebook vai Twitter: Face

6. Intohimosi: langat

7. Saada vai antaa lahja: molemmat

8. Suosikkikuvio: eipä taida olla semmosta

9. Suosikkiviikonpäivä: lauantai (jos vapaa)

 10. Suosikkikukka: tulppaani

Tunnustukset taitavat olla kiertäneet jo melkoisella osalla neulebloggareista. Jos lukijoissa on joku, jolta jompikumpi tunnustus puuttuu, nappaa nyt tunnustus tästä mukaasi.

Uskokaa tai älkää, mutta tässä putiikissa alkaa olla viimeistelyä vailla olevia neuleita. Bloggausta niistä tulee kunhan viimeistelykeiju on vieraillut.

Edellisen postauksen haisulilangat haisevat edelleen ahkerasta tuulettamisesta huolimatta. Onneksi kaksi muuta varastossa majailevaa vironvillavyyhtiä ei haiskahda niin pahasti kuin parvekelangat. Myytävänä olisi siis 292 grammaa 8/2-vahvuista vironvillaa.

Pöh

Pitäisi kai yrittää pitää edes jotakin positiivisuuslinjaa yllä tässä blogissa, mutta kun se vaan on niin väärin ja mälsää: mulla on lomaviikko menossa ja pystynkö neulomaan/virkkaamaan/ompelemaan? No en. Kesäflunssasta asti vaivanneet niska- ja hartiakivut pamahtivat uuteen nousuun, kun loman aloituksen kunniaksi pidin vähän käsityöpainotteisempaa päivää. Nyt ei siis mikään työ etene, eikä edes neuleblogien lukeminen oo kivaa, koska se vain nostaa neulekuumetta.

Ennen niskojen jämähtämistä ehdin mm. pilata yhden hameentekeleen ja aloittaa Petunian.

Huivia varten kaivelin lankakaapistani esille Tallinnasta rahdatut villat. Kerittynä oli yksi vyyhti, joka ei kylläkään ole Tallinnasta, vaan olen tuon muistaakseni ostanut ihan Nordiasta. Epäilen langan olevan Pirtin Kehräämön tuotoksia. Petua oli niin mukava neuloa, että sain innostuksen alkaa kerimään Tallinnan ostoksiakin.

Voi elämä, mille nuo langat haisee! Vyyhdillä haju ei ollut niin vahva, mutta kerittynä tämä vyyhti muutti asumaan parvekkeelleni. Voiko tuolle hajulle tehdä jotain? Hajuakin pahempi ongelma on se, että olen selvästikin allerginen kyseiselle langalle. Kerittyäni vyyhdin olen saanut todella kutisevaa ihottumaa käsiini. Kääk! Hanskat kädessä ja pyykkipoika nenässäkö tuo pitäis neuloa? Kaksi vyyhtiä olis tätä samaa tuoksusarjaa vielä jemmassa. Ärsyttää ihan suunnattomasti. En tajua, miksi tuo Pirtin Kehräämön lanka ei aiheuta samoja ongelmia. Olenko allerginen virolaisille lampaille? Kysyn vaan. Ja mitä minä nyt noille villoille teen?

Loppukevennyksenä vielä kuvaa pesukoneestani löytyneistä...hmm...olioista. Tarttiskohan vähän katsoa, mitä sinne heittelee.





Ompeluoppeja

Ostettuani ompelukoneen minulle on avautunut kokonaan uusi maailma. Blogit, käsityölehdet yms. tulee tarkasteltua nyt aivan uudesta näkövinkkelistä. Ja miten ihanaa onkaan kangaskaupoissa kiertely. Ja kokonaan uudet nettikaupat. Kas pitäähän sitä jonkinlaista varastoa ylläpitään, jos vaikka inspiraatio iskee. Välillä on nimittäin käynyt niin, että ompeluinnostuksen iskiessä ei ole ollut sopivaa kangasta kotona. Minä kun olen lähinnä tähän asti tehnyt ompeluharjoituksia kamaliin kappaverhoihin, joita haalin alesta parilla eurolla.

Oppimateriaalia onkin kulunut, sillä voi itku että ompelu on vaikeaa. Kaavoista ja ohjeista en ymmärrä mitään ja pelkästään suoran sauman ompelu on uskomattoman vaikeaa. Kunnioitukseni kaikkia ompelutaitoisia kohtaan on noussut ihan uusiin ulottovuuksiin.

Meikäläisen luonteiselle suurpiirteiselle hätähousulle ompelu tarjoaa pientä luonnekasvatusta. Pienenkin kassin ompelu vaatii uskomattoman paljon työtä ja tarkkuutta, jotta siitä tulisi hyvännäköinen. Itse ompeluprosessi viekin pienen ajan koko siitä mittaa-piirrä-leikkaa-nuppineuloita-yms. -maratonista, mitä ompelu todella oikein on.

Toisaalta on tosi mukavaa huomata, kun oppii tai oivaltaa jotain uutta. Tähän mennessä (vielä) ei kuitenkaan mitään suuria riemuvoittoja ole saavutettu, mutta havaintoja on kertynyt runsaasti:

•  jos homma vaikuttaa yksinkertaiselta pikkujutulta, se ei tod. näköisesti sitä ole
• ompelu on senttipeliä, joskus jopa millimetripeliä
• ompelussa kaikki sinnepäin -teot näkyvät satakertaisina
• mittaa hyvä nainen
• kaavoja ei kannata lähteä muuttelemaan jos taitoa ei ole
• leikattua kangasta ei enää ehjäksi saa
• alalanka loppuu aina viime metreillä
• kangaslaadut käyttäyvät eritavalla, aivan kuten lankalaadutkin
• ompelu vaatii tilaa ja etekin kaavoja piirrellessä ja leikatessa työasento on vähintääkin mielenkiintoinen
• keskeneräisten töiden säilytys on hankalaa
• ompelu vie tuhottomasti aikaa
• mitä ihanampi kangas, sen todennäköisemmin työ epäonnistuu
• ompelusession jälkeen täytyy yleensä imuroida



Kaikesta vaivannäöstä palkitaan todennäköisesti pilalle leikatulla kankaalla ja itkupotkuraivareilla.

Onneksi voi aina palata tuttuun ja turvalliseen neulomiseen ja virkkaamiseen. Työtä voi kuljettaa mukana, samalla voi katsella telkkaria ja seurustella muiden kanssa, ja aina voi tehdä vain pari riviä.

(no joo, siis periaatteessa - "neulon vain pari riviä ja lähden töihin". just just.)

Sukkajupinaa

Kuten kuvasta näkyy pari sukkia on valmistunut. Malli on Hermione's Everyday Socks. Ihan mukava malli, mutta silti näiden sukkien vääntäminen oli jotenkin tuskaa. Tällä kertaa ongelma oli langasssa, tai oikeastaan värissä. Araucania Ranco Multya olen ennenkin käyttänyt ja ihan tyytyväinen olen ollut. Nyt rupesi kuitenkin väritys tökkimään jo ensimetreillä. Vyyhdillä lanka oli oikein nättiä. Kerittynäkin siedättävää. Ajattelin, että väri on vähän kuin vesivärisekamelska. Vesivärimielikuva kaikkosi valitettavasti nopeasti neuloessa. Mielikuvakseni muodostui raaka jauheliha. Ihan tosi. Valitettavasti kamerani ei osaa toistaa värejä oikein, mutta uskokaa pois - ihan kuin ois raakaa jauhelihaa työstänyt. Mielikuva hiukkasen vaikutti työn mielekkyyteen. Sukkia tulikin neulottua puoltoista kuukautta.

Olen muuten vihdoin löytänyt kamerastani vitkalaukaisijan. No viis vuottahan tää kamera vasta on ehtinyt mulla olla :D Löytö tapahtui ihan vahingossa, mutta valitettavasti sukkakuvat eivät kyllä parane löydönkään jälkeen. Naapureilla on vain entistä hauskenpaa kun kekkaloin parvekkeella hyppimässä kameran edessä.

Selätettyäni Jauhelihasukkakirouksen tartuin Dropsin Fabeliin tarkoituksena tehdä perussukat kärjestä aloittaen. En oikein saanut päätettyä, tekisinkö sukat itselleni vai äidilleni, joten lopputulos ei sovi oikeastaan kummallekaan. Tosi motivoivaa neuloa toista sukkaa.

Tälläkin kertaa kohtasin lievää väripahoinvointia. Fabelin siniset ja vihreät ovat kyllä ihan kivat, mutta miksi, oi miksi, joka sukkalankaan pitää upottaa noita miesten kalsariraitoja? Vastustan.

Koska Fabel on mukavaa neulottavaa, niin jatkoin samalla linjalla. Väriyökötysten estämiseksi valitsin kuitenkin yksivärisen langan, valkoista. Malliksi valikoitui Embossed Leaves Favorite Socks -kirjasta. Tästäkään kirjasta ei ole tullut neulottua mitään, vaikka mallit on aivan ihania. Pitäisi kai haastaa itseni neulomaan sukkia omistamistani kirjoista (ja tässähän ei lainkaan ole kysymys siitä, että minun ja tulostimeni välillä on pieni välirikko...).

Nyt malli on kiva, lanka on hyvä ja väri on passeli, mutta mutta... Puikot tökkii. Koska mallissa on hemmetisti silmukoita ja minun käsialani väljä, valitsin kakkosen puikot. Joku vain oli syönyt kahdet kakkosen puikot. Olin onneksi ostanut sellaiset myös Tallinnan reissulta, joten eikun neulomaan. Tallinnasta tuodot Addin puikot olivat kuitenkin metallia ja jotenkin oudot. Silmukat luistelivat koko ajan puikoilta ja hermot oli mennä. Vähän aikaa tuskailtuani löysin ihan tavispuikot kokoa 2,25. Niillä mennään ja kivaa on.

Nyt on sukkaputki kuitenkin lamassa, sillä keittiönpöydälleni on muuttanut kone, joka vie aikani ja jämäyttää niskani.