Rouhea

Noro-sukat valmistuivat nopeasti. Jostakin syystä päässäni on pyörinyt sana rouhea tätä lankaa neuloessani. Ehkä se on neuletuntuma, ehkä väri ja pinta. Toisen sukan alussa ja toisen lopussa ollut kaheksakytlukulainen neonpinkki koetteli rakkauttani Noroon. Kuvat sukista on taas taattua hooneule-laatua.

Vein uudet sukkani myös ajelulle. Oli tarkoitus kuvata niitä vielä luonnon helmassa, mutta kaunis kevätsää oli houkutellut runsaasti ihmisiä liikkeelle, enkä sitten kehdannut alkaa niitä kuvaamaan. Sen sijaan nautin lämmöstä ja pyöräilyn huumasta.

Noroa

Oikeastaan minun piti kertoa kevään edistymisestä ja voivotella allergiakärsimyksiäni.

Lisäksi piti kertoa, kuinka minuun on iskenyt toisen sukan syndrooma, mutta onneksi keväthuiviksi tarkoitettu Baktus valmistui jo täksi kevääksi.

Nol(r)oa kyllä, raportointini jää vähäiseksi. Minuun on iskenyt Noro.

Eilen illalla päätin, että pääsiäisvapaan kunniaksi aloitan uuden työn, vaikka entiset ovat edelleen kesken. Päätin kokeilla Norojani. Valitsin ekaksi Silk Garden Sockin. Ajattelin, että siihen en niin ihastu, koska yleensä en tykkää neuloa mitään silkkiä sisältävää.

Puikkokoon päättäminen oli vähän hankalaa. Aivan kuin minua oli jo ennalta varoitettu Noro-lanka on välillä tosi paksua ja välillä seitin ohutta. Ei sen tähden mikään miellyttävä lanka neuloa. Puikkokooksi arvoin lopulta kolmosen. Se on minun käsialallani tuolle langalle keskiverto.

Aloin neulomaan perussukkaa. Ajattelin värien pääsevän siinä oikeuksiinsa. Niin ne värit. Ne on jollakin tavalla syviä ja hehkuvia. Yksittäin värit eivät ole välttämättä kovin kauniita. Toisaalta väriyhdistelmät ovat joskus oudohkoja.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei oikeastaan vakuuta. Siitä huolimatta - olen koukussa, olen norossa. Minulla on norokuume, vaarallinen villitys, joka pakottaa neulomaan vielä tämän ja tämän rivin, vielä tämän värin ja seuraavan. Olen myyty, mutta en osaa sanoa miksi.

Ollapa rahaa niin, että voisi ostaa tätä puserollisen. Tai kaapillisen, kiitos.

Ei irtoa otsikkoa

Tampereella tuli käytyä. Siltäkin reissulta onnistuin haalimaan lankaa mukaani. Yksi kerä Noro Silk Garden Sock Yarn -lankaa tarttui mukaan Koskikeskuksen yläkerrassa olevasta lankakaupasta, jonka nimeä en muista. Onneksi hotellin lähellä ollut lankakauppa oli sunnuntaina kiinni.

Sain vihdoin koottua yhden kasaamista vailla olleen ufon. Lopputulos oli susi. Pituutta olisi saanut olla lisää ja olkapäät ei oikein istu kunnolla. Suurin ongelma on kuitenkin lanka. Neuloin tekeleeni Novitan muinaisesta kampanjalanka Tiinasta. Olen käyttänyt ennenkin samaa lankaa vihreänä ja violettina, mutta musta lanka teki yllärit. Siitä irtoaa mustaa hienoa nöyhtää. Tosi kiva. Yritän vielä liottaa sutta vedessä. Pelkään kyllä vähän värin puolesta. En haluaisi sudestani likaisen harmaata ja musta väri tuntuu irtoavan pois tosi helposti.

Kaikki työt tuntuvat olevan vaiheessa. Olohuoneeni on kuin joku keskeneräisten käsitöiden esterata. Silti uusien aloittaminen houkuttelisi kovasti. Pitäisi tehdä sukalle pari ja villatakin toinen etukappale. Blääh. Ei yhtään huvita. Olen sen sijaan neulonut neuletapaamisessa aloittamaani Baktusta. Kuinkahan mones sekin lie? Yritän motivoida itseäni puuttuvan sukan neulomiseen pihtaamalla Norojen aloittamista. Aloittaa saa vasta kun toinenkin sukka on valmis. Masokistineulojan rentouttavat harrastukset...



Langat etsii kotia

Lankakaapissa on liikaa lankaa, joka ei puhu mulle mitään. Ne etsivät uutta kotia pientä korvausta vastaan (tarkoitan todella pientä). Jos ei kellekään kelpaa, etsin uutta sijoituspaikkaa langoille hyväntekeväisyyden piiristä. Langat voi noutaa pk-seudulta esim. Jumbon tapaamisessa. Koko satsin ostajan julistan pyhimykseksi. Tule ja vapauta minut langoista, hihkaise kiinnostuksesi kommentilaatikossa tai pistä postia osoitteeseen hooneule (miukumauku) gmail.com.

Novitan Tiinaa 600 g plus yks aloitettu kerä

Schachenmayr nomotta Merinoa 250 g plus aloitettu kerä

Novitan Malibua 500 g plus aloitettu kerä

Marks & Kattens Bomullia 150g/väri plus vähän punaista

Novita Saanaa 1 kokonainen kerä plus 2 jämäkerää

Sekailainen kasa mohairlankoja: 2 täyttä kerää Ideana Mohair Luxia plus muita jämiä

Novita Karusellia 2 kerää plus 2 jämäkerää

Postittelemaan en aio alkaa yksittäisiä keriä. Noutamalla saa mitä haluaa.

Pk-seudun hyväntekeväisyyspaikkoja, jotka ottaa lankaa vastaan, saa myös hihkua. Tällä hetkellä vakilahjoituspaikkani ei ole käytettävissä.

Strömssöö-kamaa

Loma saa ihmisen jotenkin sekaisin. Kun on aikaa, saa ihmeellisiä päähänpistoja. Niin kuin esimerkiksi leipominen. Olen jo oppinut, että osaan tehdä jauhoista sementtiä. Siitä huolimatta päätin sitten leipoa kakun. Koska olen täysin toivoton keittiöasioissa, päätin noudattaa ohjetta tarkasti. Siitä huolimatta - tadaa - kakku on selvää ei-menny-ku-strömssöössä -kamaa.

Pinnalta palanut, keskeltä vähän raaka: tää on jo taidetta!

Olen muuten kuitenkin syönyt kakkua. Makua on sangen mielenkiintoinen... Ei ruokamyrkytystä toistaiseksi.

Minä vaan ihmettelen

Sain sukat valmiiksi. Yritin kuvata ne. Kerrankin olis valoakin. Jokin vaan mättää. Miten ihmeessä toiset saa otettua niin selviä ja hyvännäköisiä neulekuvia? Omien jalkojen kuvaaminen pitäis julistaa olympialajiksi. Räpsin kauhiat määrät otoksia, mutta mikään ei kerro totuutta: epäselvä, väärä väri, outo asento, sukat huonosti, tausta kauhea. Lohduttaudun sillä, että sukat on oikeasti livenä ihanat.

Toinen ihmetyksen aiheeni on se ikuinen: miten näitä keskeneräisiä on aina näin paljon. Löysin taas yhden ufon kaapista lisää. Viime kesänä aloitettu virkkaustyö on kevään kunniaksi päässyt takaisin päivänvaloon. Vielä ei ole mitään haisua, mitä siitäkin sitten tulee.

Keskeneräisiä huokaillessani olen mietiskellyt muutenkin ufojen anatomiaa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vaikka joskus jonkun työn tekeminen loppuun asti kestää iäisyyden, voi siitä silti tulla aivan ihana ja pidetty käyttövaate. Ja hetken huumassa nopeasti neulottu työ taas ei ikinä päädy käyttöön. Koskaan ei tiedä miten käy. Ehkä siksi yritänkin sinnikkäästi saada valmiiksi nekin neuleet, joita neuloessa ei pahemmin mihinkään flow-fiiliksiin pääse.

Ihmetellä täytyy myöskin tuota langan tuloa. Ufo-virkkauksestani oli virkkuukoukku hukassa. Lähdin sitä ostamaan Lankamaailma Nordiaan. Ovat ryökäleet alkaneet myydä Noron sukkalankaa. Sorruin ostamaan elämäni ensimmäisen Noro-kerän. Niin että tuli virkkuukoukulle hintaa. Perinteikkäästi Nordiasta lähti mukaan myös pari kerää lankaa kaupanpäällisiksi. Niitä keriä onkin kertynyt to-del-la paljon mulle. Vissiin pistäytynyt turhan usein kaupassa.

Oppi kaatoi ojaan