Ei irtoa otsikkoa

Tampereella tuli käytyä. Siltäkin reissulta onnistuin haalimaan lankaa mukaani. Yksi kerä Noro Silk Garden Sock Yarn -lankaa tarttui mukaan Koskikeskuksen yläkerrassa olevasta lankakaupasta, jonka nimeä en muista. Onneksi hotellin lähellä ollut lankakauppa oli sunnuntaina kiinni.

Sain vihdoin koottua yhden kasaamista vailla olleen ufon. Lopputulos oli susi. Pituutta olisi saanut olla lisää ja olkapäät ei oikein istu kunnolla. Suurin ongelma on kuitenkin lanka. Neuloin tekeleeni Novitan muinaisesta kampanjalanka Tiinasta. Olen käyttänyt ennenkin samaa lankaa vihreänä ja violettina, mutta musta lanka teki yllärit. Siitä irtoaa mustaa hienoa nöyhtää. Tosi kiva. Yritän vielä liottaa sutta vedessä. Pelkään kyllä vähän värin puolesta. En haluaisi sudestani likaisen harmaata ja musta väri tuntuu irtoavan pois tosi helposti.

Kaikki työt tuntuvat olevan vaiheessa. Olohuoneeni on kuin joku keskeneräisten käsitöiden esterata. Silti uusien aloittaminen houkuttelisi kovasti. Pitäisi tehdä sukalle pari ja villatakin toinen etukappale. Blääh. Ei yhtään huvita. Olen sen sijaan neulonut neuletapaamisessa aloittamaani Baktusta. Kuinkahan mones sekin lie? Yritän motivoida itseäni puuttuvan sukan neulomiseen pihtaamalla Norojen aloittamista. Aloittaa saa vasta kun toinenkin sukka on valmis. Masokistineulojan rentouttavat harrastukset...



Langat etsii kotia

Lankakaapissa on liikaa lankaa, joka ei puhu mulle mitään. Ne etsivät uutta kotia pientä korvausta vastaan (tarkoitan todella pientä). Jos ei kellekään kelpaa, etsin uutta sijoituspaikkaa langoille hyväntekeväisyyden piiristä. Langat voi noutaa pk-seudulta esim. Jumbon tapaamisessa. Koko satsin ostajan julistan pyhimykseksi. Tule ja vapauta minut langoista, hihkaise kiinnostuksesi kommentilaatikossa tai pistä postia osoitteeseen hooneule (miukumauku) gmail.com.

Novitan Tiinaa 600 g plus yks aloitettu kerä

Schachenmayr nomotta Merinoa 250 g plus aloitettu kerä

Novitan Malibua 500 g plus aloitettu kerä

Marks & Kattens Bomullia 150g/väri plus vähän punaista

Novita Saanaa 1 kokonainen kerä plus 2 jämäkerää

Sekailainen kasa mohairlankoja: 2 täyttä kerää Ideana Mohair Luxia plus muita jämiä

Novita Karusellia 2 kerää plus 2 jämäkerää

Postittelemaan en aio alkaa yksittäisiä keriä. Noutamalla saa mitä haluaa.

Pk-seudun hyväntekeväisyyspaikkoja, jotka ottaa lankaa vastaan, saa myös hihkua. Tällä hetkellä vakilahjoituspaikkani ei ole käytettävissä.

Strömssöö-kamaa

Loma saa ihmisen jotenkin sekaisin. Kun on aikaa, saa ihmeellisiä päähänpistoja. Niin kuin esimerkiksi leipominen. Olen jo oppinut, että osaan tehdä jauhoista sementtiä. Siitä huolimatta päätin sitten leipoa kakun. Koska olen täysin toivoton keittiöasioissa, päätin noudattaa ohjetta tarkasti. Siitä huolimatta - tadaa - kakku on selvää ei-menny-ku-strömssöössä -kamaa.

Pinnalta palanut, keskeltä vähän raaka: tää on jo taidetta!

Olen muuten kuitenkin syönyt kakkua. Makua on sangen mielenkiintoinen... Ei ruokamyrkytystä toistaiseksi.

Minä vaan ihmettelen

Sain sukat valmiiksi. Yritin kuvata ne. Kerrankin olis valoakin. Jokin vaan mättää. Miten ihmeessä toiset saa otettua niin selviä ja hyvännäköisiä neulekuvia? Omien jalkojen kuvaaminen pitäis julistaa olympialajiksi. Räpsin kauhiat määrät otoksia, mutta mikään ei kerro totuutta: epäselvä, väärä väri, outo asento, sukat huonosti, tausta kauhea. Lohduttaudun sillä, että sukat on oikeasti livenä ihanat.

Toinen ihmetyksen aiheeni on se ikuinen: miten näitä keskeneräisiä on aina näin paljon. Löysin taas yhden ufon kaapista lisää. Viime kesänä aloitettu virkkaustyö on kevään kunniaksi päässyt takaisin päivänvaloon. Vielä ei ole mitään haisua, mitä siitäkin sitten tulee.

Keskeneräisiä huokaillessani olen mietiskellyt muutenkin ufojen anatomiaa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vaikka joskus jonkun työn tekeminen loppuun asti kestää iäisyyden, voi siitä silti tulla aivan ihana ja pidetty käyttövaate. Ja hetken huumassa nopeasti neulottu työ taas ei ikinä päädy käyttöön. Koskaan ei tiedä miten käy. Ehkä siksi yritänkin sinnikkäästi saada valmiiksi nekin neuleet, joita neuloessa ei pahemmin mihinkään flow-fiiliksiin pääse.

Ihmetellä täytyy myöskin tuota langan tuloa. Ufo-virkkauksestani oli virkkuukoukku hukassa. Lähdin sitä ostamaan Lankamaailma Nordiaan. Ovat ryökäleet alkaneet myydä Noron sukkalankaa. Sorruin ostamaan elämäni ensimmäisen Noro-kerän. Niin että tuli virkkuukoukulle hintaa. Perinteikkäästi Nordiasta lähti mukaan myös pari kerää lankaa kaupanpäällisiksi. Niitä keriä onkin kertynyt to-del-la paljon mulle. Vissiin pistäytynyt turhan usein kaupassa.

Oppi kaatoi ojaan

Sukkia & solmuja

Perussukka Ilun Handun langasta

Nykyään tunnun neulovan pelkästään sukkia. Yksi villatakki on kyllä tekeillä, mutta se alkaa olla ufoutumispisteessä. Neulon yleensä kahta erilaista sukkaa: tarvitsen aivottoman perussukan, jota voi neuloa missä vain, milloin vain ja missä mielentilassa vain.

Toiseksi tarvin sukan, jossa on jokin kiva mallineule tai muu juttu, joka vaatii huomiota tehdessä.

Tekeillä on Novitan vanhasta hyvin marinoituneesta Nallesta Evening Stockings for a Young Lady -sukat. Nämä ovat elämäni ensimmäiset neulotut polvisukat (tosin ei ihan täys polvipituus). En vielä tiedä, osaanko käyttää tällaisia. Ja vaikka aloittaessani neulomaan näitä vannoin noudattavani ohjetta, niin olen taas sortunut sooloilemaan. Kaikille neuleilleni tuntuu olevan yhteistä se, että harvoin onnistun noudattamaan annettua ohjetta ilman, että päädyn tekemään omia sovelluksiani. Joskus teen niin tarkoituksella, joskus vahingossa.


Kudontapuolellakin tapahtuu. Sain kutomani huovan kotiin ja ryhdyin ihme kyllä heti viimeistelytöihin. Huopaan täytyy tehdä ihan älytön määrä solmuja, jotta se ei alkaisi purkautumaan. Sain niskani ihan jumiin solmuja tehdessäni ja perjantaina kärsin ihan karseasta päänsärystä. Tänään on taas elämä voittanut ja kävin parvekkeella "parturoimassa" hapsuja. Molempien päiden hapsuja on vaikea saada samanmittaiseksi ja tässä meinasi käydä kuin lapsena barbin parturoimisessa. Tasaista jälkeä yrittäessä barbista tuli kalju. Onneksi huovassa on sentään vielä hapsut jäljellä. Vielä pitäisi ehkä tehdä yksi solmukierros, sillä ajattelin solmia hapsut pieniin ryhmiin.

Lankavarastojeni suuruutta olen taas huokaillut. Puhetta on nimittäin ollut langanhamstrausmatkasta Tallinnaan. Viime reissun langoista on valmistunut yksi pipo. Noin kilo ja kuusisataa grammaa Tallinnan tuliaisia odottaa yhä neulojaansa. Syytän määrästä sitä, että en enää saa neulotuksi villapaitoja, ja toin viimeksi kilon lankaa villapaitaa/takkia varten. Seuraavaa reissua silmällä pitäen itselleni muistiin: älä osta lankoja villapitoihin...

Maakuntamatkailua

Terveisiä Espoon Soukasta.

Viime viikkon matalapaineolo enteilikin sairastumista. Kuume nousi nopeasti korkeuksiin, mutta onneksi paraneminen oli pikaista. Ehdin vielä viettää loppu viikon töissä. Piristin itseäni viikon päätteeksi vierailemalla Menitan Outletissa Soukan ostarilla. Lähdin siis ostamaan ohutta pellavalankaa kangaspuilla tehtävää pyyhettä varten. Vähän tarttui muutakin mukaan... Onneksi en sortunut ylettömästi, vaan nautin ostosreissustani hyvillä mielin. Lisää tällaista.

Neulonutkin olen. Yhdet sukat valmistuivat.